sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Videopelimeme: päivä 19 - suosikkigenre

Videopelimemeä taas. Tällä kertaan aiheena on niinkin jännittävä juttu kuin suosikkigenreni peleissä. Tarvitseeko tähän edes vastata? Voi hyvänen aika!




Päivä 19: Suosikkigenre


Ehehee, tuntuu vähän vitsiltä ryhtyä kirjoittamaan tästä aiheesta postausta, koska vastauksen pitäisi blogin lukijoille kyllä olla jo täysin selvä. Jos blogin aihepiiristä pystyy mitään päättelemään, suosikkigenreni on JRPG eli japanilaiset roolipelit.

Ehkä tätä voisi hieman perustella muullakin kuin sillä, että nyt vain satun tykkäämään niistä. En ole oikeastaan koskaan pysähtynyt kunnolla miettimään, miksi olen juuri JRPG:stä niin viehättynyt.

Listaan nyt muutaman syyn ja avaan niitä myös vähän. Nämä eivät silti välttämättä ole tärkeysjärjestyksessä.

1. Tarinat


Olen lapsesta asti rakastanut hyviä tarinoita. Ennen kuin pääsin tutustumaan japanilaisiin roolipeleihin, olin pelaillut lähinnä erilaisia tasohyppelyitä, Tomb Raideria ja tappelupelejä sekä seurannut sivusta mm. Resident Evileitä ja Dino Crisisia, joita en ikipäivänä pystyisi itse pelaamaan.

Kun sitten sain käsiini Final Fantasy VII:n, lumouduin pelissä olevan tarinan määrästä ja laadusta. Se oli minulle jotain ennenkokematonta. Fiilis oli samanlainen kuin kirjoja lukiessa, koska tarinaa oli niin paljon ja hahmot olivat todella persoonallisia. Sivujen kääntely oli vain vaihtunut ohjaimen pitelyyn, eikä minun tarvinnut itse luoda näkymää mielessäni. Saatoin uppoutua fantastiseen kertomukseen.

Sama kokemus jatkui, kun tyrkkäsin pleikkariin Final Fantasy VIII:n ja jonkin verran myöhemmin Final Fantasy IX:n. Enää en muuta malttanut pelatakaan! Hinkkasin noita kolmea peliä uskomattomalla vimmalla, niiden tarinoihin ei vain voinut kyllästyä.

Tuon nuoruuden kokemuksen pohjalta olen hakeutunut yhä uusien JRPG-seikkailujen pariin. Osa tarinoista on loistavia ja huonoimmatkin ovat olleet ihan kivoja. Yleensä tarinasta löytää edes jonkinlaisen kiinnostavan tarttumapinnan (tosin valitettavasti näin minulle ei käynyt Final Fantasy XV:n kohdalla).

Tiedostan, että  hyviä tarinoita on tarjolla myös muiden genrejen peleissä. Kaikkea en kuitenkaan ehdi enkä tykkää pelata (esim. kauhu), joten olenkin pysytellyt tavallaan tutussa ja turvallisessa vaihtoehdossa. Toisinaan kuitenkin saatan muihinkin genreihin tutustua joko omakohtaisesti tai sivusta seuraten.

2. Hahmot


Koen myös hahmot itselleni tärkeiksi. On epämiellyttävää, jos pelattavissa hahmoissa ei ole mitään kiinnostavaa. JRPG:ssä toistuvat kieltämättä tietyt hahmotyypit varsin usein, mutta toisaalta tiedän viehättyväni tietynlaisista hahmoista, joten seikka ei ole suoranaisesti häirinnyt minua. Silti on välillä kiva, kun jokin hahmo rikkoo oletettua kaavaa ja tekeekin jotain ennalta-arvaamatonta.

Hahmotyypeistä huolimatta monet JRPG-hahmot ovat tuntuneet varsin persoonallisilta ja aidoilta. Heillä on kiinnostava taustatarina, joka usein auttaa ymmärtämään hahmon käyttäytymistä paremmin. Monilla voi olla myös erikoinen ulkonäkö, joka monesti lisää allekirjoittaneen uteliaisuutta kyseistä hahmoa kohtaan.

Myös hahmojen suhteen olen varma, että muut genret tarjoavat yhtä lailla mielenkiintoisia ja persoonallisia hahmoja, ehkä jotkut jopa vähemmän kliseisiä kuin JRPG. Tarkoitus ei siis ole väittää, etteikö hyvää voisi olla muuallakin.

3. Peli- ja taistelutyyli


Tappelupelien hektisten nappulanhakkaussessioiden ja Tomb Raiderin nihilistisen tarkkojen hyppelyiden jälkeen oli yllättävän hauska siirtyä pelimaailmaan, jossa pääpaino on liikkumisella ja puhumisella. Sormiakrobatiaa ei tarvittu. En ole koskaan ollut siinä mikään huippu, joten minulle oli nautinto upota tarinaan ja hahmojen taustoihin ilman, että sormeni olivat solmussa.

Tykästyin siis kovasti vuoropohjaiseen taisteluun, joka antaa aikaa harkita seuraavaa siirtoaan ja mahdollisuuden taktikointiin. Kaikissa vanhoissakaan JRPG-peleissä ei toki ole vuoropohjaista systeemiä vaan toiset, esim. Star Ocean -sarja, ovat alusta asti olleet aktiivisempia. Itse olen kuitenkin pitänyt eniten Final Fantasy -sarjan erilaisista taistelusysteemiversioista, joissa vuoropohjaisuus on toiminut pohjana.

Nykyisin pelaan tosin myös muita sarjoja ja aktiivisemmat tyylit ovat tulleet myös tutuiksi. Ajoittain paluu vuoropohjaisuuteen vanhempien pelien kohdalla tuntuu vähän kankealta ja hitaalta, mutta toisaalta se on silti säilyttänyt myös oman kieron viehättävyytensä. Ehkä se on minulle edelleen vähän salarakas, vaikka aktiivisemmat ja nopeatempoisemmat taistelut tuovat voimantunnetta.

Edelleenkään en ole sormiakrobatian ja kiihkeän nappuloiden takomisen suuri ystävä. Nautin taisteluni ja pelini mieluiten rentoina ja mieluusti otan itselleni aikaa ajatteluun.

4. Visuaalinen ilme


JRPG on minulle silmäkarkkia. Rakastan upeita maisemia, fantastisia kaupunkeja, pieniä viehättäviä kyliä, eläimistöä ja usein myös hahmojen ulkonäköä. Kyllä, moni muukin genre tarjoaa tätä kaikkea, ja ihastelenkin usein muiden postaamia kuvakaappauksia peleistä, joita en ole itse pelannut.

Nykyisin on mahdollista tehdä visuaalisesti erittäin realistisia hahmoja ja hulppeita maisemia. Tykkään silti myös vanhempien pelien visuaalisesta ilmeestä. Esimerkiksi Final Fantasy VI, IX ja XII ovat minusta aivan törkeän kauniita kukin omalla tavallaan. Uudemmista peleistä esimerkiksi Star Ocean: Integrity and Faithlessnessin maisemat ja hahmot iskivät minuun erittäin vahvasti, vaikka animemaista tyyliä on taidettu jossain kritisoidakin.

5. Musiikit


Varsinkin Final Fantasy -sarjan musiikit ovat minulle suurta rakkautta. Tykkään sekä Nobuo Uematsun, Hitoshi Sakimoton että Masashi Hamauzun sävellyksistä. Muutkin peleissä nähdyt säveltäjät ovat ihan ok, mutta nuo kolme ovat minulle vahva kärki ja toivon kuulevani heidän kättensä jälkeä vielä tulevissakin Final Fantasyissä. Saapa vain nähdä, miten siinä vielä käy.

Myös Bravely Defaultin musiikit ovat olleet minulla ahkerassa kuuntelussa. Sen sijaan Star Ocean- ja Tales-sarjojen soundtrackeja en ole ostanut. Kummissakin peleissä tuntuu olevan biisejä, jotka ovat helmiä, mutta sitten myös paljon sellaista taustapimpottelua, joka menee kyllä pelatessa, mutta jota en muuten kuuntelisi.

FF-levyt soivat minulla usein ja olen kokenut ne sopivaksi kirjoitusmusiikiksi. Toisaalta välillä on mukava vain sulkea silmät ja fiilistellä pelien tunnelmia kappaleiden kautta.


Siinäpä viisi asiaa, jotka minulle JPRG:ssä iskevät. Lisääkin varmaan löytyisi, jos tosissani lähtisin tonkimaan, mutta mennään nyt näillä.


Lue myös, miksi genre välillä ärsyttää:


JRPG-ärsytykset

Mikä on justiinsa sinun suosikkigenre ja miksi?

Tulossa seuraavaksi: Pelin jatko-osa, johon petyit



http://www.pelit.fi/

tiistai 14. helmikuuta 2017

Pelaaminen ja ystävyyssuhteet

Pelaamisen kohdalla kuulee usein puhuttavan pimeissä kammioissaan yksin viihtyvistä tyypeistä, joiden fyysinen terveys ja sosiaaliset suhteet kärsivät elämäntavoista. Näistä epäsosiaalisista mörökölleistä ollaan huolissaan ja toiveena on, että katse irtoaisi ruudusta ja kuulokkeet putoaisivat päästä, jotta aito sosiaalisuus pääsisi valloilleen. Ystävänpäivän kunniaksi ajattelin tarjota toisenlaisen näkemyksen pelaajien sosiaalisuuteen.


Tällä viikolla postaus tuleekin poikkeuksellisesti jo tiistaina, minkäpä muunkaan kunniaksi kuin ystävänpäivän. Nyt ei kuitenkaan lähdetä pohdiskelemaan ystävänpäivän syvintä olemusta vaan pelaamista ja ystävyyssuhteita. Voisiko näillä olla jotain tekemistä keskenään?

Mielikuva pelaajista

Kuvitelmat huoneessaan yksinään viihtyvästä olmista, jolle muille puhuminen on vaikeaa, tuntuu elävän ihmisten mielissä. En sano, etteikö tällaisiakin pelaajia voisi olla olemassa, mutta rohkenen väittää, ettei mielikuva vastaa kuitenkaan todellisuutta enemmistön osalta. Pelaajat ovat yhtä paljon tai vähän sosiaalisia kuin muutkin ihmiset, sosiaalisuuden määrä on enemmän kiinni persoonasta kuin harrastuksista.

Jopa sillä huoneessaan viihtyvällä, harvemmin ulkona käyvällä pelaajalla voi olla vilkas sosiaalinen elämä. Se ei vain näy vaikkapa vanhemmille, jotka eivät hänen kanssaan pelimaailmoissa seikkaile. On helpompi huomata kylässä käyvä kaveri kuin sellainen, jolle viestitellään näppis sauhuten chatissä tai höpötetään pelin tiimellyksessä mikrofonin kautta. Kannattaa kuitenkin muistaa, että myös monet sellaiset asiat, joita ei voi nähdä, ovat kuitenkin olemassa. Näin on monesti pelaajan kavereidenkin kohdalla.

Kannattaa myös muistaa, että joskus ihmisen elämäntilanne voi olla sellainen, ettei hänellä syystä tai toisesta ole positiivisia, perheen ulkopuolisia sosiaalisia kontakteja. Kenties koulussa ei ole kavereita tai työporukan kanssa ei vain tule juttuun eikä muuta sosiaalista piiriä ole kertynyt. Silloin joku hakeutuu vaikkapa pubeihin istuksimaan, toinen uppoaa Netflixin syövereihin ja kolmas napauttaa pelikoneen auki. Kenties juuri tuo pelaaja onnistuu luomaan sosiaalisia kontakteja, jotka kannattelevat rankan vaiheen ylitse.

Minun on pakko myöntää, että juuri peleistä tykkäävien kavereiden löytäminen on ollut kannatteleva tekijä elämässäni. Putosin aikoinaan monista porukoista, kun totesin, ettei kostea elämäntyyli vain ole minua varten. Olisin luultavasti masentunut, jos minulla ei olisi ollut Internetin kautta löydettyjä mahtavia ystäviä.

Pelimaailman sisäinen sosiaalisuus ja ystävyys


Varsinkin moninpeleissä on pelaamisen lisäksi mahdollisuus tutustua ihmisiin. Pelaaja joutuu miltei väkisinkin muodostamaan tiimin toisten pelaajien kanssa. Toki voi jättää kommunikoimatta tiiminjäsenten kanssa, mutta on oikeastaan kaikkien etu, jos puheyhteys syntyy. Silloin yhteisen tavoitteen saavuttaminen helpottuu kummasti.

Nämä tuttavuudet voivat jäädä pinnallisiksi, mutta aina toisinaan moninpelissä voi kohdata tyypin, jonka kanssa kemiat osuvatkin kohdalleen. Jutut ja persoona tuntuvat kivoilta, läppä lentää ja on kiva hakeutua uudestaan pelaamaan saman hepun kanssa. Yhtäkkiä sitä huomaa keskustelevansa vaikkapa pelin sisäisessä chatissä uuden tuttavan kanssa, vaikkei juuri sillä hetkellä ole syytä pelata yhdessä. Ystävyys lähtee muodostumaan.

Omat moninpelikokemukseni ovat lähinnä Final Fantasy XIV:stä. Toki välillä kohdalle on osunut henkilöitä, jotka eivät vaivaudu vastaamaan tervehdyksiin eivätkä edes heille suoraan esitettyihin kysymyksiin, mutta todella paljon on tullut törmättyä myös ihan mahtaviin tyyppeihin, jotka jaksavat neuvoa ja opastaa nyyppää. Vaikka minulle ei ole pelin sisällä suoranaisia ystävyyssuhteita syntynyt, olen kuitenkin muita reittejä tutustunut muihin samalla serverillä pelaaviin ja tuttavuus on hiljalleen muuttunut syvemmäksi ja yhdessä tullut pelattua sitten useampia kertoja.

Huhut myös kertovat, että kyseisen pelin parista ovat muutkin löytäneet ystäviä ja jopa seurustelukumppanin. Olisikin mielenkiintoista tietää, onko joku päätynyt naimisiin astikin.

Oletko sinä löytänyt ystäviä moninpeleistä? Entäpä seurustelukumppania? 


Pelimaailman ulkopuolinen sosiaalisuus ja ystävyys


Kuten äsken vihjaisin, olen tutustunut FFXIV:n pelaajiin muitakin reittejä kuin suoraan pelin sisällä. Pelien ympärillä pyörii jos jonkinlaista yhteisöä, joihin liittymällä voi löytää uusia tuttavuuksia. Vaikka ryhmät olisivat tarkoitettu pääasiassa pelivinkkeihin ja hauskojen linkkien jakamiseen, ihmisillä on taipumus ryhtyä juttelemaan toistensa kanssa ja siten syventää tuttavuuttaan toisiin.

Minä olen löytänyt kaveripiiriini toisia pelaajia Facebookin erilaisista pelaaja- ja peliryhmistä, Twitteristä ja joskus muinoin keskustelufoorumeilta. Osa kaveruuksista on jäänyt lyhytaikaisiksi, mutta toiset taas ovat kantaneet pidemmälle ja ovat yhä voimissaan. Monen kanssa on tullut myös tavattua Internetin ihmemaan ulkopuolella. Siis siellä todellisessa maailmassa, missä liikkuu muitakin kuin pelaajia. Emme siis ole jääneet poteroihimme piileskelemään vaan lähteneet ulos sosialisoimaan. Vierailtua on tullut kodeissakin puolin ja toisin. Itse asiassa, kun nyt asiaa pohdin, taitavat miltei kaikki ystäväni olla enemmän tai vähemmän pelaajia. Toki tuttavapiiristä sitten löytyy muitakin, mutta suhteet ovat jääneet pinnallisemmiksi.

Missä kaikkialla sinä olet tutustunut muihin pelaajiin? 


Yhdessä pelaaminen


Viihdyn hyvin pitkälti yksinpelien parissa, mutta siitä huolimatta ystävien kanssa on kiva pelailla. FFXIV:ssä on paljon hauskempaa mennä valloittamaan dungeon tutussa porukassa, jossa voi olla täysin oma itsensä, kuin ventovieraiden kanssa. Minä ainakin jännitän aina vähän sitä tuntemattomien kanssa pelaamista, uskon kavereiden ymmärtävän mahdolliset mokani paremmin kuin uppo-outojen tyyppien.

Koska olen aika monet kaverini tavannut juuri Final Fantasy -piireistä, on heidän kanssaan tullut vietettyä aikaa juuri kyseisen pelisarjan parissa, siis niiden yksin pelattavienkin osien. Olemme pelailleet kimpassa (vuorosysteemillä) pelejä läpi ja nauttineet samalla toistemme seurasta. Joskus myös pelasimme isommalla porukalla Final Fantasy VIII:aa ja dubbasimme sen repliikit suomeksi. Jokaisella oli omat hahmonsa, joita pääsi ääninäyttelemään. Hah, eräs ystävistäni oli aivan loistava Rinoa!

Miehen kanssa pelaan sitten FFXIV:n lisäksi yhdessä Tales-sarjan pelejä. Niitä en oikeastaan edes halua pelata yksin, koska yhdessä on hauskempaa. Taistelukin sujuu paremmin, kun tekoälyn varaan ei tarvitse jättää kaikkia muita kuin omaa hahmoaan. Tales-pelit ovat siis olleet meille mukavaa yhteistä aikaa.

Yhdessä pelaamisen muotoja ovat myös erilaiset peli-illat, joissa voi vaikkapa keskittyä erilaisten retropelien testaamiseen porukalla ja samalla nauttia herkkuja, kaipa ne voisi luokitella yhdeksi tavaksi pitää kotibileet. Alkoholia ei tosin välttämättä tarvita. En oikeastaan välitä esimerkiksi erilaisista auto- tai Mario-peleistä, mutta juuri tällaisissa peli-illoissa koen ne ihan hyväksi viihteeksi.

Lanit ovat toinen selkeä yhdessä pelaamisen muoto. Roudataan siis kaveriporukan koneet yhden luokse (tai vuokrattuun tilaan, sitenkin jotkut kuulemma laneja järjestävät) ja pelataan koko viikonloppu yhdessä. Kaveriporukan mieltymyksistä sitten riippuu, mitä pelejä pelataan. Itse olen osallistunut vain FFXIV-laneihin.

Mitä pelejä sinä pelaat yhdessä muiden kanssa? 


Ystävyys ja sosiaaliset suhteet osana pelimaailmaa


Väitän, että sosiaalisuus ja ystävyys ovat aina olleet osa pelaamista. Totta kai aina on ihmisiä, jotka harrastavat yksin eivätkä välitä kommunikoida toisten pelaajien kanssa, mutta pääasiassa ihminen on sosiaalinen otus, joka tykkää hakeutua kaltaiseensa seuraan. Vaikkei pelejä suoraan pelaisi kavereiden kanssa, on kuitenkin mukava jutella harrastuksestaan ihmisille, jotka ymmärtävät, mistä puhutaan.

Pelien ympärille rakentuu oma harrastusmaailma samalla tavalla kuin muidenkin harrastusten. Se on hieno asia ja sitä kannattaa vaalia. Tietenkään kaikkea aikaa ei kannata istua ruutujen ääressä, vaikka parhaat kaverit olisivatkin satojen kilometrien päässä ja tavattavissa lähinnä Internetin välityksellä. Ruutuaika voi kuitenkin joskus olla myös sosiaalista laatuaikaa, joten sitä ei pitäisi pelkästään demonisoida.

Millaisia kokemuksia sinulla on ystävyydestä ja pelaamisesta? Jaa ajatuksesi!

Lue myös:


Parhaat ekat lanini ikinä!
Missä ystävät, siellä...
http://www.pelit.fi/

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Mitä Final Fantasyt ovat minulle opettaneet?

Videopeleistä voi oppia kaikenlaista. Osa opeista on siirrettävissä tosielämään, osa ei ehkä sovellu niin hyvin. Tein lyhyen listauksen, millaisia asioita olen oppinut suosikkipelisarjastani eli Final Fantasyistä vuosien varrella.



5 hyvää elämänohjetta Final Fantasyistä


Kun olet eksyksissä, puhu kaikille, joku kyllä tietää oikean suunnan 


Etkö tiedä, mihin suuntaan sinun pitäisi jatkaa elämässäsi tai ihan vain lenkkipolulla? Ratkaisu on yllättävän helppo: puhu ihan jokaiselle henkilölle, joka tulee vastaan. He saattavat kertoa sinulle täysin epäoleellisia faktoja elämästään ja ympäristöstään, mutta enemmin tai myöhemmin törmäät johonkuhun, joka osoittaa sinulle oikean suunnan.

Huom! Joskus nämä henkilöt voivat puhua arvoituksellisesti tai antaa sinulle tietoa, josta ei nyt ole hyötyä, mutta myöhemmin osoittautuu hyvin arvokkaaksi. Kuuntele siis ne hölmöiltä ja turhiltakin kuulostavat jutut tarkalla korvalla.

Jos et meinaa pärjätä, työskentele kovemmin ja voitat kyllä


Eikö hommat suju? Otatko turpaasi yhä uudestaan kirjaimellisesti tai kuvainnollisesti? Sinun täytyy vain tehdä enemmän töitä, panostaa itsesi kehittämiseen ja hioa taitojasi pitkäjänteisesti. Siten pystyt saavuttamaan tavoitteesi.

Toisinaan voi kuitenkin tulla vastaan myös tilanteita, joissa sinun ei ole tarkoituskaan voittaa. Hyväksy se ja jatka elämässäsi eteenpäin. Edellinen kehitysrumba ei joka tapauksessa mennyt hukkaan.

Toisten auttamiseen ei tarvitse syytä


Mietitkö usein, miten toisten auttaminen hyödyttää sinua? Eikö se ole aika itsekästä? Kannattaa siis lopettaa sellaisen pohtiminen kokonaan ja auttaa tarvitsevia, kun tilanne on päällä. Se levittää hyvää mieltä.

Yllättävää kyllä, on myös mahdollista, että juuri toisten epäitsekäs auttaminen johtaa myös omaan hyötyyn. Kenties olet joskus itse pulassa ja muut muistavat, kuinka autoit heitä hädän hetkellä. Voikin olla, että he puolestaan ryntäävät pyyteettömästi sinun avuksesi. Älä kuitenkaan tee hyviä töitä vain saadaksesi palkkion, se oikeasti paistaa läpi.

Planeetasta on syytä pitää huolta


Asutko Maassa? Välitätkö ympäristöstäsi? Jos et, ehkä sinun kannattaisi. Toistaiseksi meillä on vain tämä yksi planeetta. Sen elinvoiman imeminen erilaisin keinoin ja ympäristön tuhoaminen voiton saavuttamiseksi ei siis välttämättä ole hyvä idea. Voi olla, että luonto iskee takaisin jonain päivänä, jos emme pidä sen puolia.

Toki voi myös olla, että alien-soluja sisältävä äitiongelmainen kaheli vain yksinkertaisesti kutsuu meteorin tuhoamaan planeetan. Älä siis koskaan dumppaa alien-soluja sikiöihin. Se on pahasta.

Kun menestyt, muista tuulettaa tyylikkäästi, voit myös pyöräyttää asettasi pääsi yläpuolella


Oletko saavuttanut tavoitteesi? Voititko kilpailussa tai pääsitkö vaikkapa uuteen työpaikkaan?

On tosi okei tuulettaa kunnolla, jopa voittotanssi käy oikein hyvin. Heiluta käsiäsi ilmassa ja hyräile fanfaarimusiikkia. Jos sinulla on esimerkiksi miekka tai tuliase, voit pyöräyttää sitä upeasti pääsi yläpuolella, toisaalta tähän tarkoitukseen soveltuvat myös kynä, tahtipuikko tai hiihtosauva.


5 huonoa elämänohjetta Final Fantasyistä



On ihan okei kävellä sisään toisten asuntoihin ja viedä heidän säästönsä, saman voit tehdä myös kirkoissa ja muissa julkisissa tiloissa


Tarvitsetko uusia lääkkeitä? Kenties työkalutkin olisi kiva päivittää? Kävele vain naapurin ovesta sisään ja kerää mukaasi kaikki, mitä ikinä nyt satut tarvitsemaankaan. Itse asiassa ota myös ne esineet, joita et välttämättä nyt tarvitse, koska eihän sitä koskaan tiedä...

Paitsi, että se ei tosiaankaan ole okei. Löytäjä saa pitää -mentaliteettia ei ehkä kannata soveltaa tosielämässä ihan tällä tasolla. Onneksi tosimaailman ihmiset myös tajuavat pitää asuntonsa lukittuina, etteivät kaikenlaiset maailmanpelastajasankarit pääse ryöstämään heitä kuiviin.

Varastaminen on enemmän kuin jees, se voi muodostaa jopa oman ammatin


Haluatko saada upeita vaatteita? Onko käteisestä puutetta? Hyökkää siis randomin ohikulkijan kimppuun ja ryöstä häneltä aivan kaikki.

Tämä menee vähän samaan kategoriaan edellisen kanssa. Final Fantasyissa kannattaa varastaa, minkä vain irti saa, varsinkin vihollisilta. Tosielämässä... no, en suosittelisi.

Kaiken maailman söpötkin pikkuotukset kannattaa tappaa, koska ne voivat kantaa mukanaan varusteita tai ainakin niillä on rahaa


Iskikö rahapula? Helppo tapa kerätä lisää käteistä on mennä läheiseen metsään ja alkaa listiä pikkuoravia ja jänösiä. Ota turkit talteen ja kerää otuksien kolikkopussit maasta, kun olet tappanut ne. Kaikkien mielestä tämä on tosi jees toimintaa.

Tai sitten ei. Valitettavasti tosielämän eläimet harvemmin kantavat mitään arvokasta mukanaan eikä turkiskauppakaan käy kovin kuumana tällä hetkellä.

Nukkuminen parantaa kaikki vaivat


Tulitko myrkytetyksi? Vaivaako sinua kivettyminen tai sokeus? Ei hätää, petiin vaan ja aamulla vaivat ovat poissa!

Nukkuminen on hyvästä, kannattaa oikeasti nukkua kunnon yöunet, se tekee voinnille ihmeitä. Valitettavasti myrkytystiloja ja sokeutta se ei kuitenkaan poista. Mene lääkäriin, jos kärsit suuremmista vaivoista.

Jos et voi nukkua, lääkepullo kannattaa heittää ilmaan siten, että se putoaa päähäsi


Tunnetko olevasi heikossa hapessa? Vaivaako myrkytys, mutta sänkyä tai majatalohuonetta ei ole tarjolla? Ei hätää, käy hakemassa apteekista lääkettä, viskaa pullo ilmaan ja anna sen pudota päähäsi. Vaiva on poissa!

Tai sitten ehkä kannattaa kuitenkin nielaista se lääke tai muuten vain käyttää ohjeen mukaan...

5 huvittavaa elämänohjetta Final Fantasyistä


Samaa esinettä voi omistaa vain 99 kappaletta, ei enempää


Oletko luonteeltasi keräilijä? Hyvä juttu! Muista kuitenkin, että jokaisella kokoelmalla on rajoituksensa ja se on tarkalleen ottaen 99 kappaletta kutakin. Saman määrän yhtä esinettä pystyt myös vaivattomasti kantamaan mukanasi, mutta sadas ei enää mahdu, nappaa mieluummin mukaan 99 kappaletta jotain toista esinettä.

Jos aiot olla cool, hanki iso miekka tai hommaa nyt edes pari tikaria


Miekat ovat päheitä, mitä suurempi sen parempi. Ei haittaa, vaikka miekka olisi sinua pidempi. Jos et pysty hankkimaan miekkaa, pari tikariakin nostaa cooliusastettasi.

Klovnit ovat epäilyttäviä, jos eivät suorastaan vaarallisia


Tiedäthän ne valkonaamaiset hirvitykset, joilla on värikäs ja hassu asu päällään? Kyllä, ei ole ollenkaan absurdia, että ne aiheuttavat pelkotiloja joillekin ihmisille. Klovnien pelko on viisauden alku, mokomat haluavat varmasti tuhota maailman tai tehdä vähintäänkin jotain hyvin, hyvin epäilyttävää.

Jos jonkun nimi on Cid, hän työskentelee tekniikan alalla


Onko kaverisi nimi kenties Cid tai onko sinua itseäsi siunattu tuolla nimellä? Hyvä uutinen: silloin ei tarvitse murehtia urasuunnitelmista vaan voi ryhtyä esimerkiksi ilmalaivainsinööriksi tai autokorjaajaksi. Muutkin tekniset alat ovat sallittuja, mutta muista kuitenkin, että ilmalaivat ovat parasta ikinä. Ryhdy siis ilmalaivainsinööriksi.

Rusetin käyttö antaa immuniteetin kaikkia sairauksia vastaan


Koristaako tukkaasi tai asuasi rusetti? Mahtavaa! Rusetti suojaa kaikilta taudeilta ja tekee sinusta lisäksi söpön näköisen. Jos et vielä omista rusettia, kipitä saman tien hankkimaan sellainen. Minulla on jo monta!



Jokaista listaa voisi venyttää vaikka millä mitalla, sillä opittavaahan peleissä riittää. Jätä siis toki oma listasi kommenttiboksiin tai jos olet bloggaaja, tee ihmeessä oma listauksesi blogiisi.


Lue myös:


JRPG-ärsytykset
Minä vihaan, vihaan, vihaan, vihaan, vihaan, VIHAAN


http://www.pelit.fi/