keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Pelibloggaajan päivä

Lifestyle-blogeissa näkee aina silloin tällöin "minun päiväni" -postauksia. Konseptina se on minusta hauska, vaikka tavallista arkea voisi pitää tylsänä. Ehkäpä juju on siinä, että silloin pääsee kurkistamaan jonkun toisen arkeen. Siispä päätin toteuttaa vastaavan postauksen pelibloggaajan päivästä... joka koostuu kyllä aika paljon kaikesta muustakin kuin pelaamisesta ja bloggaamisesta.



En jaksanut nipottaa minuuttien kanssa, mistä syystä kaikki kellonajat on merkitty suurin piirtein. Hämmästyin tosin itsekin, miten paljon kaikenlaista lopulta yhteen päivään mahtuu. Välillä nimittäin tuntuu, ettei koskaan tapahdu mitään tai saa mitään aikaiseksi.

06:15 Herätys


Arkiherätys on aina yhtä tahmea, mutta jotenkin sitä saa itsensä kammettua ylös sängystä. Sitten vain pesulle ja päivävaatteet päälle. 

06:30 Aamupala


Ruisleipäsiivu juustolla ja kuppi vihreää teetä. Aamu jatkuu tahmeana eikä ruokapöydässä jaksa oikein jutellakaan mitään ihmeempiä.

07:00 Twitterin ja Instagramin selailua


Mies lähtee töihin. Heittäydyn hetkeksi sängylle ja selaan läpi yön aikana tulleet twiitit ja Instagramissa ilmestyneet kuvat. Mietin, että pitäisi blogin Instagram-tilille taas laittaa jokin kuvapäivitys, edellisestä on jo jonkin verran aikaa.

07:30 Suihku


Tämä ei kaivanne selityksiä. Vihdoin alkaa pääkin herätä tähän päivään.

08:00 Netin selailua ja mielenkiintoisten artikkelien lukemista


Saan tietokoneen auki ja vilkaisen Facebookin. Eksyn Final Fantasy XII -ryhmään lukemaan viestejä ja päädyn lopulta tutkailemaan tarkemmin The Zodiac Agen tekijöiden haastattelua.

09:00 Blogipostauksen kirjoittaminen toukokuuta varten


Kirjoitan melko usein blogipostauksia ennakkoon, jotta julkaisupäivänä on varmasti jotain valmista materiaalia eikä minun tarvitse lennosta keksiä, mistäs tällä kertaa kirjoittaisi. Nyt kuitenkin on hieman poikkeuksellinen vaihe urakoinnissa, sillä minulla on vakaa aikomus pitää toukokuussa kahden viikon verran lomaa bloggaamisesta. Se tarkoittaa, että viisi postausta pitäisi saada valmiiksi etuajassa normaalin tahdin lisäksi.

09:30 Postaussuunnitelman tekeminen huhti-toukokuulle



Minulla on aina jonkinlainen suunnitelma pariksi viikoksi eteenpäin edellä mainituista syistä, mutta nyt tein ennätyksellisen pitkän suunnitelman tulevan loman takia.

Yleensä suunnitelmani elää jonkin verran, jos tulee jotain ajankohtaisempaa bloggattavaa. Silloin vain siirrän listalla roikkunutta postausta hitusen myöhemmäksi.

10:00 Kuppi teetä ja keskeneräisen blogipostauksen viimeistely, Penelo-postauksen pohjatöitä



Tarvitsen lisää vihreää teetä. Kun saan kupin nokkani alle, viimeistelen jo edellisessä kuussa kirjoitetun postauksen. Se oli tarkoitus julkaista jo aiemmin, mutta NieR-postaukset sitten syrjäyttivät sen. Onneksi aihe on sellainen, ettei se ole ihan heti vanhenemassa.

Postauksen läpikäymisen jälkeen tartun seuraavaan ja etsiskelen taustatietoja. Tämän kuukauden suunnitelmassa on postaus Final Fantasy XII:n Penelosta, mutta kuiviltaan sitä ei pysty kirjoittamaan. Siispä vierailen Final Fantasy Wikissä ja käyn YouTubessa katselemassa aiheeseen liittyviä videoita.

En vielä varsinaisesti kirjoita postausta vaan keräilen ainoastaan ajatuksia valmiiksi. Minulla onkin yleensä useita tällaisia aloitettuja postauksia luonnoksissa roikkumassa ja niitä sitten kirjoittelen pikku hiljaa valmiiksi asti.

11:00 Lounas + Feissarimokat


Lounaaksi on toissapäiväistä kanaa. Koska on torstai, lounaan yhteydessä voikin lueskella Feissarimokien takasivua.

11:20 Duunitori + työhakemuksen kirjoittaminen


En ole tällä hetkellä palkkatyössä, joten sellaista olisi suositeltavaa löytää mieluummin nopeammin kuin hitaammin. Selaan Duunitorilta sopivat uudet ilmoitukset läpi ja päädyn kahteen suhteellisen mielenkiintoiseen. Toiseen kirjoitan hakemuksen, toiseen päätän kirjoittaa seuraavana aamuna.

12:00 Kuppi teetä + Trails in the Sky




Selkeästi iltapäiväteen aika! Kun kuppi höyryää pöydällä, kliksautan Trails in the Skyn auki ja jatkan seikkailuani. Olen pelissä vielä aivan alkumetreillä, joten en ole vielä ehtinyt muodostaa siitä kunnollista mielipidettä. Sen ilme miellyttää silmääni, mutta hahmoihin minulla ei ole toistaiseksi sidettä. Odotan mielenkiinnolla, mitä tulen lopulta pelistä tykkäämään.

12:15 Suunnitelmien muutos


Dyn-dyn-dyy. Ehdin pelata noin vartin, kun mieheltä tulee Discordissa viestiä, että lähteekin kiirastorstain kunniaksi aiemmin töistä. Olemme sopineet tapaavamme ruokakaupalla enkä ole vielä edes valmistautunut lähtöön, joten kiire painaa päälle.

Eihän se auta kuin vaihtaa vaatteet, siistiä vähän naamaa ja tukkaa ja katsoa vielä kamat kasaan. Käytännössä siis lompakko oikeaan laukkuun ja kuulokkeet matkaan, että voi kävellessä nauttia musiikista.

12:40 Lähtö


Vihdoin ovesta ulos. Sää on paljon kylmempi kuin kuvittelin, olisi pitänyt ottaa paksumpi takki ja kaulahuivi, mutten viitsi enää kääntyä takaisin. Kyllähän kävellessä aina lämmin tulee, vai mitä?

13:45 Kauppaan


Kävellessä vierähtää noin tunti. Tarvon naapurikuntaan asti, koska tarkoitus on käydä myös Alkossa. Sellaista ei valitettavasti ole oman lähikauppamme vieressä, mutta tuleepahan tehtyä kunnon lenkki.

Kaupassa ei onneksi ole vielä ruuhkaksi asti porukkaa. Saan tehdä ostokset rauhassa ja ehdin vielä hetken ajan odotella miestäkin.

14:30 Takaisin kotiin


Kotiin pääsee autokyydillä, mikä on enemmän kuin jees. Kauppatavarat jääkaappiin ja kaappeihin, sitten onkin sopiva hetki heittäytyä sohvalle ja avata läppäri.

Muutama sähköposti vaatii välitöntä reagointia ja jään naputtelemaan viestejä sekä välittämään niitä eteenpäin. Facebookin kautta pulpahtaa lisää viestejä, jotka vaativat vastausta, joten vietänkin hyvän tovin viestimien ääressä. Tällä kertaa viestit liittyvät enemmänkin toisen blogini juttuihin, mutta välillä tulee myös Level up!:n puolesta kirjoiteltua aktiivisesti sähköpostia.

15:30 Nälkä! Evästä ja jakso L-koodia


Tuntia myöhemmin nälkä yllättää. Haen lihapiirakan ja päätän syödessä katsella jakson L-koodia. Aloitin sarjan alusta aiemmin kuluvalla viikolla ja kohta on ensimmäinen kausiboksi katsottu loppuun.

16:15 Lisää viestintää sekä kurssijuttuja


Sähköpostitulva ei ota rauhoittuakseen, joten istahdan vielä kerran postien ääreen. Myös Facebook ilmoittelee aktiivisesti uusista viesteistä. Kirjoituskurssin opettaja laittaa viestiä, jossa tarkentaa antamaansa tehtävää ja lähettää vielä lisämateriaalia luettavaksi. Päätän tulostaa kurssimateriaalit ja samalla vaivalla myös novellin, jonka olen luvannut esilukea.

17:45 Vihdoin lisää Trails in the Skyta




Lopulta irrottaudun viestinnästä ja käynnistän Trails in the Skyn uudestaan. Peli etenee tasaisesti, mutta vieläkään en osaa sanoa siitä mitään erityistä. Tarina lähtee käyntiin kovin hitaasti ja alku tuntuukin olevan vähän hengailua ja elämänviipaleita, mutta olen kuullut pelistä paljon kehuja, joten en takerru asiaan.

19:15 Iltapala ja elokuva


Pelisessio jää suhteellisen lyhyeksi. Niin tuntuu käyvän melko usein, jotenkin aikaa ei vain riitä niin paljon kuin haluaisin.

Koska pitkäperjantai on yleinen vapaapäivä, iltapalakin on torstaina vähän erilainen kuin yleensä. Tarjolla on kirsikan makuista Pepsi Maxia rommilla, ruisnachoja ranch-dipin kanssa ja sakea. Samalla katsellaan yhdessä Star Trek: Beyond, joka saatiin viime jouluna lahjaksi.

Mies haluaa katsoa vielä ekstrojakin. Minä nuokun jo sohvalla ja puolet lisämateriaaleista menee kuulon varassa jättämättä kuitenkaan minkäänlaisia mielikuvia. Nyt ei oikein jaksa enää keskittyä.

22:30 Pesulle


Aika mennä pesulle. Hampaita harjatessa sitä jotenkin piristyy ja maailma alkaa taas näyttää kirkkaammalta. Tuntuu, että olisin ehkä sittenkin jaksanut katsoa ne elokuvan lisämateriaalit, mutta ei niihin nyt enää viitsi palata.

22:45 Petiin lukemaan e-kirjaa


Sänkyyn hypätessä olen jo täysin virkeä. Tyypillistä. Mies käy nukkumaan, mutta minä kaivan vielä lukulaitteen yöpöydältä ja jatkan kesken olevan e-kirjan lukemista.

23:30 Kirja kiinni ja nukkumaan


Vihdoin uni alkaa taas painaa luomia. Suljen kirjan ja sammutan lukulaitteen. Pimeys laskeutuu. Peitto korviin ja unten maille!


http://www.pelit.fi/

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Final Fantasy XII:n huomaamaton Penelo

Final Fantasy XII: The Zodiac Agen julkaisupäivä lähestyy hiljalleen, mikä tarkoittaa, että minulla on menossa henkilökohtainen FFXII-vuosi. Pakko myöntää, että hype on korkealla ja sitä myöten myös inspiraatio kirjoittaa aiheesta. Siispä tänään otan yleisön pyynnöstä käsittelyyn Penelon.

Postaus spoilaa jonkin verran Final Fantasy XII:ta ja Revenant Wingsiä sekä hyvin lievästi Final Fantasy Tactics A2:ta.



Penelo ei ehkä ole saanut päähahmokuusikossa erityisen paljon huomiota. Se ei sinällään ole ihme, koska joukkoon mahtuu tilaa vaativia persoonia ja toisaalta yhteiskunnalliselta asemaltaan tärkeitä henkilöitä. Penelo ei ole tyyppiä, joka pitäisi itsestään suurta meteliä, vaikka osaakin suunsa avata. Hänet on siis helppo jättää huomaamatta.

Minäkään en ole itse asiassa kiinnittänyt Peneloon sen isompaa huomiota. Tosin ei hän ole minussa ärtymystäkään herättänyt vaan olen aina pitänyt häntä ihan kivana. Joidenkin muiden pelaajien suusta sen sijaan olen kuullut, että Penelo (ja Vaan) on turha hahmo, jonka olisi voinut jättää poiskin. Onko todella näin?

Pelaajan avatar vai jotain enemmänkin?


Jos Peneloa tarkastelee pintapuolisesti, hänet voisi nähdä pelaajan avatarina (kuten voi nähdä Vaaninkin), sellaisena tyyppinä, jonka tilalle pelaaja voi asettaa itsensä. Usein tällaiset hahmot saattavat olla aika hajuttomia ja mauttomia, persoonattomia suorastaan. Se johtuu siitä, että silloin on helpompi siirtää omat persoonallisuuden piirteensä hahmoon ja aidommin kuvitella olevansa osa tarinaa. Jos hahmolla on voimakas persoona, ei tällaista samastumista välttämättä tapahdu, ellei itse sitten satu edustamaan samaa persoonatyyppiä.

Jos Peneloa tarkastelee pelkästään tuosta näkökulmasta, ei hänelle tee oikeutta. Ensivilkaisulta hän saattaa vaikuttaa ehkä hitusen tylsältä, mutta oikeasti hänellä on oma persoonansa ja jopa merkityksensä tarinassa.

Penelo on Final Fantasy XII:n päähahmon, Vaanin, lapsuudenystävä. Kun Vaanin ja Reksin vanhemmat kuolivat, pääsivät pojat asumaan Penelon perheeseen. Kun sitten sota vei sekä Penelon vanhemmat että Reksin, jäivät Penelo ja Vaan omilleen. Pelin alussa he työskentelevät Rabanastressa asuvalle kauppiaalle, Migelolle. Vaan tosin venyttää palkkapussiaan myös varastelemalla, mitä Penelo ei täysin hyväksy (paitsi, jos varastetaan keisarikunnan sotilailta).

Kaiken kaikkiaan Penelo näyttäytyy kunnollisena tyttönä, joka tekee työnsä ja yrittää samalla pitää lapsuudenystävänsä poissa pahanteosta. Hän kantaa huolta itsensä lisäksi myös Vaanista, on vastuullinen ja järkevä. Hyvin tavallinen tyyppi siis.

Vaanin unelmat tulevat pelaajalle selväksi heti pelin alkumetreillä. Sen sijaan Penelo ei juuri omistaan puhu vaan hän antaa tilaa muille. Penelo kuitenkin haaveilee tanssijan urasta ja jossain muinaisessa FFXII:n trailerissa taisi jopa vilahtaa kohta, jossa hän tanssii. Tämä kohtaus siirrettiin myöhemmin Revenant Wingsiin, jossa Penelo on unelmansa itse asiassa saavuttanutkin. Hänen ammattinsa on jonkinlainen tanssijan ja valkoisen maagin yhdistelmä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että Penelon haaveita ja tulevaisuuden suunnitelmia olisi voinut FFXII:ssä tuoda selkeästi esille vastapainona Vaanin ilmapiraattiuratoiveille.

Joka tapauksessa sanoisin Penelon olevan oma persoonansa eikä pelkkä tyhjä astia. Siitä huolimatta häntä ja Vaania voidaan pitää myös pelaajan avatareina. Tiimin muut jäsenet ovat entinen tuomari, nykyinen ilmapiraatti Balthier, hänen salaperäinen vieratoverinsa Fran, kuninkaan murhasta syytetty ritari Basch ja kruununsa menettänyt prinsessa Ashe. Mitä Vaan ja Penelo ovat? Kodittomia orpoja, jotka elävät tekemällä kaikenlaista pikkuhommaa. Heitä ei voi pitää yhteiskunnan kannalta kovinkaan merkittävinä.

Kaksikon merkitys onkin tuoda tavallisen tallaajan näkemys asioihin. Pelaaja pääsee heidän kauttaan tarkastelemaan valtioiden välistä konfliktia tutusta näkökulmasta. Vaanin ehkä hieman holtittomien unelmien vuoksi he päätyvät itseään suurempaan seikkailuun ja vetävät pelaajankin matkaan.

Eli kyllä, sekä Penelo että Vaan voivat olla tarkoitettu pelaajalle samastumisen kohteiksi. Heillä on silti kummallakin oma persoonansa, joskin hahmokaksikon perinteisistä sukupuoliroolituksista (kiltti ja vastuullinen tyttö, holtiton ja koheltava poika) voi olla montaa mieltä. En kuitenkaan mene tuohon asiaan nyt, koska pidän Penelosta juuri sellaisena kuin hän on.

Vastuunkantaja, järjenääni ja rakkaudenkohde


JRPG hyödyntää paljolti hahmotyyppejä, jotka kiertävät pelistä toiseen. Penelo edustaa tässä luokittelussa lapsuudenystävää, mutta hänessä on myös isosiskon piirteitä. Lapsuudenystävä on hahmo, joka on ollut pääsankarin elämässä käytännössä aina. Usein hän on myös salaa ihastunut pääsankariin, muttei ole saanut tunteitaan tunnustettua. Monesti tunteet ovat molemminpuolisia. Isosisko on taas hahmo, joka huolehtii muista ja pitää asiat järjestyksessä. 

Penelon ihastus Vaaniin ei käy suoraan ilmi, mutta on luettavissa rivien välistä. Virallisen strategiaoppaan mukaan he tosin ovat kuin sisko ja veli, mutta minä nakkaan tuollaisilla kommenteilla sitä kuuluisaa vesilintua. Olen varma, että Penelon huolehtiminen ja asioista huomauttelu kumpuaa nimenomaan välittämisestä. Pelin loppukohtauksessa olen jo aistivani välien etenemistä vielä lämpimämpään suuntaan. Penelon riekkuminen Vaanin selässä ja ilmapiraattiseikkailuun mukaan lähteminen viestii minulle muustakin kuin sisaruudesta. Tästä voisi puhua myös äänenpaino, jolla Penelo sanoo jokaisen kunnon ilmapiraatin tarvitsevan partnerin.

Tämä teoria saa kunnolla vahvistusta oikeastaan vasta Revenant Wingsissä, jossa siinäkin Vaanin tunteet pääsevät pintaan ensiksi. Vaan suorastaan kihisee mustasukkaisuudesta, kun Penelo viettää aikaa Velisin kanssa ja paneutuu miehen tilanteeseen antaumuksella. Molemminpuolisuuteen päästään vasta pelin (salaisessa?) lopussa, kun Penelo ryhtyy suorempaan toimintaan ja moiskauttaa Vaanille pusun heidän yrittäessä karata Rabanastresta uusiin seikkailuihin ilman Filoa, Kytesia ja Tomaj'ia.

Penelon suhde Vaaniin saa siis kehittyä pitkän aikaa. Sen takia heidät on helppo nähdä myös sisaruksellisissa väleissä, he kun ovat alusta asti erittäin läheisiä. Tunteet ovat kenties silti kyteneet taustalla jo pidempään, mutta ne eivät ole päässeet roihahtamaan liekkiin. Joitain juttuja täytyy kypsytellä hieman, ennen kuin ne voivat puhjeta täyteen kukkaansa. Final Fantasy Tactics Advance 2: Grimoire of the Riftissä Penelolla ja Vaanilla on melkoisen pieni rooli, mutta sen pohjalta lukisin heidän väliensä kehittyneen entistä lämpimämmiksi ja sekä ilmapiraattipartneriuden että parisuhteen voivan hyvin.

Neito pulassa, mutta myös poliittinen vaikuttaja


Final Fantasy XII:n alkupuoliskolla Vaan joutuu Franin ja Balthierin kanssa vankilaan, koska on tehnyt ryöstöretken Rabanastren aarrekammioon. Penelolle tämä on kova pala ja hän yrittää vaatia Vaanin vapautusta, mikä ei onnistu, mutta Balthier kuitenkin ojentaa itkevälle tytölle nenäliinansa. Tilannetta seuraa taustalta Balthierin perässä oleva palkkionmetsästäjä Ba'Gamnan, joka päättelee Penelon olevan Balthierin tyttöystävä.

Yksittäisen pienen sattumuksen vuoksi Penelosta tuleekin yllättäen neito pulassa, kun Ba'Gamnan sieppaa hänet ja jättää viestin Balthierille. En kuitenkaan sanoisi Penelon edustavan klassisesti tuota roolia, hänet kun pelastetaan vain tuon yhden kerran ja muuten hän on aktiivinen toimija muiden joukossa.

Penelon pulaan joutuminen ylipäätään palvelee tarinassa suurempaa tarkoitusta. Sen avulla saadaan sankarit motivoitua lähtemään Rabanastresta kohti Bhujerbaa, jonka kaivoksiin Ba'Gamnan on tytön vienyt. Penelo ei kuitenkaan varsinaisesti palkkionmetsästäjää kiinnosta, joten hänet vapautetaan myöhemmin, kun on varmistunut, että Balthier on todella saapunut paikalle. Penelo pakenee kaivoksiin ja törmää siellä lopulta sotilaisiin, jotka raahavat hänet ulos.

Tällä välin muu joukkio on törmännyt Archadesin keisarikunnan prinssi Larsaan (joka tosin esiintyy vielä valenimellä). Larsa puolestaan on kuullut Penelon kohtalosta. Kun hän jättää pelaajan joukon ja juoksee omia aikojaan ulos kaivoksista, hän sattuu juuri sopivasti todistamaan, kuinka sotilaat sättivät Peneloa. Larsa arvaa, kenestä on kyse ja päättää viedä tytön turvaan.

Tapahtumalla on merkitystä tarinankulun ja hahmojen välisten suhteiden kehittymisen kannalta. Penelo ei täysin luota Larsaan tuossa vaiheessa ja ilmaiseekin sen varsin selkeästi. Hän tuo Larsan nähtäville tavallisen dalmascalaisen kokemuksen siitä miltä tuntuu, kun keisarikunta on valloittanut heidän maansa. Larsalla on toki oma näkemyksensä tapahtuneesta, sävyltään erilainen kuin Penelon, mutta hän kuulee ja kuuntelee, ymmärtää huolen ja kenties jopa vihan omaa kansaansa kohtaan. Penelo siis ojentaa itse asiassa avaimen tärkeään oveen, jonka takana piileksii tie rauhan rakentamiseen. Toki tuon tapahtuman jälkeen on tehtävä vielä paljon, jotta haluttuun lopputulokseen päästään, mutta ensimmäinen silta on rakennettu. Penelon merkitystä ei pidä vähätellä.

Tärkeä hahmo


Olen kirjoittanut Penelosta jo kerran aikaisemminkin (linkki postauksen lopussa) ja mietin alkuun, onko minulla enää mitään sanottavaa. Päätin kuitenkin vielä kerran lueskella hieman Final Fantasy Wikiä ja katsella videoita sekä Final Fantasy XII:sta että Revenant Wingsistä. Yhtäkkiä Penelosta puhuminen alkoikin tuntua jopa tärkeältä. Halusin ehdottomasti kirjoittaa hänestä uudestaan.

Minusta tuntuu, että löydän Final Fantasy XII:sta aina jotain uutta, kun syvennyn siihen jälleen. Pelissä on paljon pieniä nyansseja, jotka on helppo jättää huomaamatta. Odotankin jo kuumeisesti The Zodiac Agen ilmestymistä. Kenties Ivalice avautuu minulle jälleen kerran uudella tavalla.

Mitä ajatuksia Penelo sinussa herättää?


Lue myös


Ajatuksia hahmoista osa 4: Penelo
Jos Vaan ei olisikaan vaan (katulapsi)

http://www.pelit.fi/

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Nykyinen pelaajaidentiteettini

Olen joskus aiemminkin kirjoitellut siitä, millaisena pelaajana itseni näen. Koska edellisestä kerrasta on aikaa, ajattelin, että nyt on hyvä hetki heittää kehiin uusi itseanalyysi. Muuttaako ikä minua pelaajana? Entä elämäntilanne?



Kirjoittelin pelaajaidentiteetistäni viimeksi vuonna 2013 eli siitä alkaa olla jo nelisen vuotta aikaa. Olin tuolloin alle kolmekymppinen, nyt olen tuon virstanpylvään ehtinyt ylittää. Onko se sitten vaikuttanut minuun pelaajana tai identiteettiini?

En näkisi, että kolmekymppisyys on suoraan muuttanut minua, mutta pakostihan ikävuosien kertyminen jossain näkyy. Vähän aikaa sitten pohdiskelinkin blogissa mm. miten kolmekymppinen löytää aikaa pelaamiseen, se ei nimittäin ole aina ihan helppoa! Ajan vähyys ei sinällään muuta identiteettiä, vai muuttaako sittenkin?

Joskus olin sitä mieltä, että pelaajana ja erityisesti pelibloggaajana minun pitäisi olla tasaisen kiinnostunut kaikista peleistä ja pyrkiä puhumaan vähän kaikesta laaja-alaisesti. Kaikkea pitäisi ainakin kokeilla, ennen kuin toteaa, ettei se olekaan oma juttu. Vähän niin kuin muksuna kaikkia ruokia oli pakko maistaa, ennen kuin sai todeta, ettei tykkää.

Tuossa oli pointtinsa enkä paheksu ollenkaan, jos joku noin toimii. Minulle ajatus kaiken mahdollisen kokeilemisesta aiheutti turhaa stressiä. Pelaaminen on kuitenkin harrastus, jonka on tarkoitus tuoda mielihyvää ja auttaa rentoutumaan. Minkä ihmeen takia minun siis pitäisi pakottaa itseni pelaamaan pelejä, jotka eivät herätä kiinnostusta tai jotka ovat minulle liian pelottavia? Enhän minä syö pinaattikeittoakaan, koska en vain pidä sen hajusta, mausta nyt puhumattakaan. Olen aikuinen ja voin valita. Voi olla, että valintani takia jään jostain paitsi: pinaattikeiton terveellisistä vaikutuksista ja jonkin pelin huikeista elämyksistä. Silti valinta ja vastuu menetyksistä ovat omiani. Kaikkiruokainen ei ole pakko olla, ei edes pelien suhteen.

Itsevarmuutta ja maun selkeytymistä ajan myötä


Ikävuosien karttuessa identiteettini on selkeytynyt ja muodostunut itsevarmemmaksi. Tiedän, mitä peleiltä haluan ja millaisten teosten parissa viihdyn. Tunnistan niiden helmasynnit ja muut ärsyttävyydet, mutta samalla tiedostan, ettei mikään suhde ole täydellinen ja pystyn sietämään heikompia puolia suosikkiteoksissani. Samalla myös tiedän, millaiset pelit ovat minusta kiehtovia, mutta eivät kuitenkaan pelattavia. Siis pelattavia minulle. Poltan päreeni tai saan ahdistuskohtauksen, jos joudun pelaamaan paljon sormiakrobatiaa vaativia pelejä tai pelejä, joissa on pelottavia tai liian väkivaltaisia kohtauksia. Katson siis mieluummin, kun joku muu pelaa niitä, koska voin aina vetäytyä tilanteesta, jos meno käy liian rankaksi. Itse pelatessa se ei ole mahdollista jättämättä peliä kesken.

Tiedän myös tasan tarkkaan, mitkä pelit eivät kiinnosta minua edes katselumielessä. Pelit, jotka keskittyvät johonkin urheilulajiin tai vaikkapa autolla ajeluun aiheuttavat lähinnä haukottelua. En vain näe syytä tarttua uuteen Änäriin. Pitäisikö minun sitten vain sen takia, ettei minulla oikeastaan ole edes kokemusta urheilupeleistä? Jonkun mielestä varmaan kyllä, mutta omasta mielestäni ei.

Sanoin vuonna 2013, että pelaajana olen nirso. Nykyisin sanon, että olen omat rajani ja mielenkiintoni tiedostava ja valikoiva pelaaja. Aikaa on rajallisesti, en halua tuhlata sitä teoksiin, jotka jo lähtökohtaisesti tuntuvat epäkiinnostavilta. Pelejä kuitenkin riittää, vaikka vähän genrejä itseltä karsisikin.

Kivaa tekemistä ja hyviä tarinoita


Haluan viihtyä pelien parissa. Rakastan hyviä tarinoita, joten sellainen pelistä pitää mieluusti myös löytyä. Hyviä tarinoita voi olla monenlaisia, mutta jostain syystä JRPG-genren tyypilliset, joskus melko eeppisetkin, maailmanpelastusseikkailut miellyttävät minua aivan erityisesti. Niinpä haluan kahmia niitä lisää elämääni.

Pelaamisen tulee myös olla kivaa. Haastetta saa olla, mutta ei kipurajan yli. Jos peli on liian vaikea tai taistelut tuhottoman pitkiä, turhaudun, ärryn ja kyllästyn. Minä haluan edetä siinä hyvässä tarinassa! Harvemmin siis tulee peleissä valittua niitä korkeampia vaikeustasoja. Tosin Final Fantasy Type-0:n toisella pelikerralla testasin niitäkin, mutta oikeastaan vain siksi, että grindaaminen onnistui niiden ansiosta lähinurkilla eikä tarvinnut talsia maailman ääriin etsimään vahvempia vihollisia.

Vaikka korostan pelien tarinallista puolta, olen oppinut, etteivät visual novelit ole minua varten. Olen niitä sitkeästi yrittänyt pelata, mutta tympiinnyn loputtomiin tekstiseiniin, joita ylleni vyörytetään. Kirjat kirjoina, pelit peleinä, kiitos. Visual noveleissa ei ole toistaiseksi ollut tarpeeksi tekemistä pitämään mielenkiintoani yllä.

Haen siis pelejä, jotka eivät ole liian vaikeita ja joissa tekeminen ja tarina ovat hyvässä tasapainossa keskenään. Näiden lisäksi arvostan hahmoja eikä minua haittaa esimerkiksi JRPG:ssä käytetyt perinteiset hahmotyypit, vaikken toisaalta saa halvausta, jos niistä välillä poiketaan. Genren rajoja saa mielestäni venyttää ja toisinaan se tekee hyvääkin. Toki kaikki kokeilut eivät välttämättä aina ole onnistuneita tai ainakaan istu omaan makuuni.

Tervettä itsekkyyttä


Olen tullut allergiseksi sille, että joku vaatii minua pelaamaan tietyn pelin, koska se nyt vain on kaikkien pakko kokea. En sano, etteikö peli voisi olla hyvä. Todennäköisesti se on, jos monet ovat siitä innostuneet. Minun ei silti ole pakko tehdä pelaamisen suhteen yhtään mitään. Ei ainakaan niin kauan, kun en saa siitä palkkaa.

Rajaan siis suosiolla pelaamani pelit sellaisiin, joista olen aidosti kiinnostunut. Niistäkin saatan vielä ajanpuutteen vuoksi karsia jonkin teoksen pois. Näiden lisäksi viihdytän itseäni myös seuraamalla muiden pelaamina sellaisia pelejä, joihin en itse syystä tai toisesta koske, mutta ne kuitenkin hieman kiinnostavat. En koe enää tarvetta miellyttää pelimaullani jokaista vastaantulevaa pelaajaa. Mitä siitä edes hyötyisi? Parempi vain, että jokainen valikoi pelaamisensa omien mieltymystensä mukaan.

Suosittelenkin samaa myös sinulle. Toki ei ole pahasta maistaa joskus jotain erilaista, makuhan voi laajentua. Kuitenkin silloin, kun haet kiireisen arjen keskellä pelaamiselta rentoutta ja viihtymistä, on ihan okei pitäytyä omissa suosikeissaan.

Millainen sinä olet pelaajana? Minkä tyyppiset pelit iskevät? Pitäydytkö tietyissä genreissä vai pelaatko laaja-alaisesti kaikkea?


Lue myös:


Fanitytön tarina eli suuri synttäripostaus
Kaappipelaajasta bloggaajaksi


http://www.pelit.fi/