sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

Pahat pojat

Mainitsin aiemmin, että kärsin jonkinlaisesta viehtymyksestä pahiksiin. Final Fantasyiden maailmastakin löytyy muutama varsin miellyttävä tapaus. Tällä kertaa luvassa siis Top 3.

Kuja - Final Fantasy IX






Kukaan ei varmaan yllättynyt, mainitsinhan Kujan jo edellisessä postauksessa. Mikä Kujassa sitten viehättää? Noh, herran ulkonäkö on erittäin miellyttävä. Minua ei haittaa se, että se on tyttömäinen jopa siinä määrin, että luulin häntä ensin naiseksi. Minulla on myös heikkous pitkiä hiuksia kohtaan (erityisesti miehillä), joten Kuja täyttää myös tämän vaatimuksen.

Lisäksi pidän herran taipumuksesta runoiluun. Oikeassa elämässä tällainen toiminta mieheltä ei luultavasti saisi minua lämpenemään, mutta fiktiivisten miesten kohdalla jostain syystä pidän siitä. Huomaan ysiä pelatessani lukevani Kujan repliikit hymy huulilla useampaan kertaan, ennen kuin suostun siirtymään seuraavaan. Jokaisesta sanasta pitää nautiskella.

Ysissä Kujalla ei ole ääntä, mutta siihen pääsin tutustumaan Final Fantasy Dissidian myötä. Englanninkielinen ääni ei täysin vakuuttanut minua alkuun. Jotenkin kummasti silti lopulta tykästyin siihen. Joka tapauksessa pidän enemmän Kujan japaninkielisestä äänestä ja sitä voisin kuunnella loputtomiin. Siinä on jotain hyvin viehättävää.

Lisäksi Kujan tausta on kiehtova. Hän ei koskaan saanut elää lapsuutta, hänet luotiin tuhoamaan ja tuhoutumaan. Kun hän ei ollut riittävän hyvä luojalleen, loi tämä paremman genomin hoitamaan tehtävän hänen puolestaan. Kuja ei ole yksiselitteisen paha, voi jopa miettiä, oliko hänellä vaihtoehtoja.

Miksi maailman pitäisi jatkaa olemassa oloaan ilman Kujaa? ;)

Sephiroth - Final Fantasy VII






Hmm, toinen mies pitkien, hopeisten hiusten kera. Lisäksi Sephirothilla on hyvin kauniit kasvot ja pidän myös hänen silmistään. Ne ovat pelottavalla tavalla kiehtovat. Musta nahka on myös pukeutumisessa aina hot.

Sephirothin tarina on surullinen ja koskettava, jos sitä tarkastelee pintaa syvemmältä. Hän ei ole vain sadistinen sekopää, joka haluaa tuhota maailman meteoriitilla. Sephirothilla on todellinen syy siihen, mitä hän tekee. Kuka oikeasti ei olisi seonnut samanlaisella taustalla?

Myös Sephirothin kohdalla on mainittava ääni, vaikkei seiskassa sitä esiintynyt. Advent Childrenissa se kuitenkin vihdoin kuultiin ja tykästyin todella paljon. Olen katsonut elokuvan ainoastaan japanilaisella ääniraidalla, joten nimenomaan kyseinen ääni vei sydämeni.

Tutustuin englanninkieliseen ääneen vasta Dissidian myötä (en siis ole pelannut Crisis Corea, joskin pätkiä olen nähnyt - japaniksi). Pelkäsin, että inhoan englanninkielistä ääntä, mutta itse asiassa se on yllättävän hyvä. Sitä on vaikea kuvailla, mutta jos olisin kissa, se saisi minut kehräämään.

Vayne Solidor - Final Fantasy XII






Tätä ette varmasti arvanneet! Käsi ylös se, joka arvasi.

Vayne ei ole saanut niin paljon huomiota kuin kaksi edellistä. En edes tiedä, fanittaako häntä kukaan minun lisäkseni. Totuus kuitenkin on, että Vayne oli kahdessatoista ensimmäinen hahmo, joka oikeasti herätti mielenkiintoni. Tietämättömille tiedoksi, hän esiintyy pelissä ennen Frania ja Balthieria.

Miksikö tämä herra? Mietitäänpä... hän on pahis ja hänellä on jälleen kerran ne pitkät hiukset. Kaksi määritelmää täyttyy siis heti kärkeen. Lisäksi Vaynella on jokseenkin narsistinen luonne, mutta hän osaa halutessaan olla äärimmäisen miellyttävä.

Vayne myös uskoo toimivansa oikein. Hän haluaa yhdessä Cid Bunansan kanssa saada "historian ohjakset takaisin ihmisten käsiin" ja pois jumalilta. Hän ei vain näe mitään väärää siinä, että samalla joutuu valloittamaan useamman valtion, tappamaan tuhansia ja miltei aloittamaan maailmansodan. Vaynen voi nähdä vallanhimoisena sekopäänä, mutta minusta myös hänen taustaltaan löytyy väärinymmärretty, eksyksissä oleva nuorimies.


Siinäpä kolme suosikkiani. Tästä voisi päätellä, että minulla on taipumus tykästyä hieman narsistisiin, sadistisiin maailmanvalloittajiin. Toisaalta jokaisen taustalla on paljon muutakin, mikä on omiaan herättämään sympatiani kyseisiä hahmoja kohtaan.

Loppuun vielä jokerina eräs, joka ei päässyt listalle, mutta ansaitsee erityismaininnan:

Seymour - Final Fantasy X







Miksikö?

No, Seymourilla on Final Fantasy -historian omituisin kampaus ja ääni, joka saa sukat pyörimään tyttöjen jaloissa. Niin ja taitaapa hänkin olla hieman väärinymmärretty sen sijaan, että olisi yksinkertaisesti paha.

2 kommenttia:

  1. Kuinka moni FF-pahis oikeastaan on pelkästään paha? Suurin osa vaikuttaa olevan vain enemmän tai vähemmän väärinymmärrettyjä tyyppejä, joilla vähän naksahti ja sen jälkeen omia suunnitelmia toteutetaan vähän laput silmillä muita huomioimatta.

    Täytyy myöntää, että Vayne tuli vähän puun takaa. Mietin, että kuka se kolmas voisi olla, mutta loogisia vaihtoehtoja ei oikein tuntunut löytyvän. Seymour oli ainut, joka tuli mieleen, vaikken oikein uskonutkaan, että hän tähän kolmikkoon kuuluisi.

    Vayne on kyllä ihan jännä tapaus, joskin jäi ensimmäisellä pelikerralla minulle vähän etäiseksi. Nyt on uusintakierros menossa, saa nähdä millainen mielikuva hänestä muodostuu.

    VastaaPoista
  2. Joo, totta kyllä. Se onkin varmaan eräs noiden pelien hyvistä puolista, ettei ole sellaista äärimmäisen mustavalkoista asettelua "pahat ovat pahoja, hyvät ovat hyviä", vaan liikutaan harmaan eri sävyissä.

    Vayne jää pelissä suht etäiseksi tai ainakin etäisemmäksi kuin olisin toivonut. Varmaan pelaajan oma mielenkiinto vaikuttaa siihen, miten ahmaisee sen tiedon, jota miehestä tarjotaan. Noista aiemmista pahiksistahan Vayne eroaa myös sillä tavalla, etteivät pelin päähahmot joudu hänen kanssaan juuri tekemisiin ennen suurta lopputaistelua. Se on varmaan yksi syy siihen, että hän jää aika etäiseksi.

    Omalla kohdalla kävi tosiaan niin, että koska Vaan ei kiinnostanut pätkääkään, keskityin Vayneen ennen kuin Fran ja Balthier tulivat kuvioihin. Myöhemminkin sitten tuli ahmittua ne vähäiset tiedot, jotka tarjottiin ja mielikuvitus täytti luonnollisesti aukot x)

    VastaaPoista