Nyt hei oikeasti!
Kieltäydyn vastaamasta tähän tai sitten sanon, että kaikki. Okei, voin raakata listalta pois kolme ensimmäistä sekä ne, joita en ole pelannut. Vitosenkin voin ehkä vielä pudottaa, mutta muita en.
Tykkään toisaalta joistain tarinoista enemmän kuin toisista. Esim. ysin ja kahdentoista tarinat menevät muiden ohitse, mutta en silti osaa sanoa, ovatko niiden juonet nyt niin paljon parempia kuin muiden. Finaleiden juonia tuntuu yhdistävän monimutkaisuus ja monipuolisuus. Niitä vain yksinkertaisesti rakastaa, mutta ne eivät ole välttämättä vertailukelpoisia keskenään.
Tavallaan pidän kaikkien pelaamieni Finaleiden juonista jollain tasolla. Pidän niistä myös eri syistä. Nelosen juoni ei ole vielä selvinnyt minulle kokonaisuudessaan, joten tällä hetkellä pidän siitä mm. siksi, että se tarjoaa minulle yllätyksiä. Sama oikeastaan pätee myös kutoseen. Varsinaisen seiskan juoni ei minusta ole kovinkaan kiinnostava (koska Cloud), mutta jos ajattelee pelisarjaa kokonaisuutena, tilanne muuttuu välittömästi. Okei, myönnän suoraan, Dirge of Cerberusen juoni iskee minuun, vaikken seiskaa jaksaisi ehkä edes juonen puolesta enää pelata. Jännä.
Kasin juoni on hankala ja haasteellinen, en ymmärrä sitä vieläkään täydellisesti. Se onkin varmaan yksi syy pitää kyseisen pelin juonesta. Ysin juoni on taas melkein täydellinen. On ysinkin tarinassa aukkoja, mutta vähemmän kuin monessa muussa. Pitkään jopa ajattelin, etten pysty ficcaamaan ysistä, koska juoni on niin täydellinen jo itsessään.
Kymppi. No, siinä pelissä on turkasen hyvä juoni, joskin se avautui ensimmäisellä pelikerralla liian hitaasti. Ehdin veetuuntua Tidukseen ja Yunaan, ennen kuin juoni alkoi kiinnostaa. Huonompi homma. Nyt kun olen pelin loppuun asti nähnyt, olen sitä mieltä, että juoni on todellakin hyvä, sitä pilaamaan on vain tungettu turhan paljon rasittavia hahmoja.
Kaksitoista taas on juonen täydellisyyden suhteen ysin vastakohta. Aukkoja riittää, tarinaa ei kerrota läheskään kokonaan vaan pelaajan mielikuvituksen annetaan täyttää aukot, fanficcarin unelma siis. Minun mielikuvitukseni on vauhdikas kaveri, joka käytti heti tilaisuuden hyväkseen. Tämä lienee yksi syy siihen, että rakastuin kyseiseen peliin niin tulisesti.
Kolmetoista taas on kympin vastakohta :D Juoni ei ole minusta kovin kummoinen, se ei oikein innostanut minua missään vaiheessa. Tarinan vuoksi peliä ei jaksa rämpiä uudestaan läpi (muista syistä voisin kyllä). Siinä pelissä iskevät enemmänkin hahmot. Eli ehkä raakkaan kolmentoistakin pois.
Mutta sanoisin, että peleistä 4-12 (vitonen pois, koska en ole pelannut sitä tarpeeksi) en voi sanoa parasta juonta. Ne ovat kaikki hyviä, suorastaan loistavia. Ne loistavat kukin omalla tavallaan ja ovat omassa sarjassaan parhaita. Kieltäydyn nostamaan yhtä jalustalle muiden kustannuksella.
Ei kommentteja