Missä ystävät, siellä...

... Final Fantasyt... vai toisinpäin?

Kristallimaailman kesäinen miitti järjestettiin jälleen ja oli kieltämättä pitkästä aikaa kiva päästä näkemään tuttuja. Joitain en ollut nähnyt vuoteen, mutta jutustelu jatkui silti kuin taukoa ei olisi ollutkaan.

Todistusaineistoa siitä, että liikun joskus ulkonakin.
Tuli taas väistämättä mieleen se, että vaikka pelaaminen on joskus kovin yksinäistä puuhaa... kyyhöttämistä yksin konsolin ääressä jne., sillä voi olla sosiaalisia puolia, ainakin näin fanficcarin silmissä. Voisin omalta osaltani sanoa, että olisin jäänyt tässä elämässä paljosta paitsi, jos en olisi tutustunut Final Fantasyihin ja innostunut myös kirjoittamaan ficcejä kyseisten pelien pohjalta.

Pelisarjasta innostuminen johti minut ennen pitkää netin syövereihin etsimään tietoa ja kuvia ynnä muuta vastaavaa. Samalla tutustuin ihmisiin, joita kiinnosti sama aihe. Suurin osa näistä henkilöistä oli poikia, mutta ei se minua koskaan haitannut. Heidän kanssaan oli kiva höpistä peleistä, jakaa vinkkejä ja pohdiskella erilaisia juonenkäänteitä tai vertailla omia suosikkeja. Vaikka tutustuin näihin ihmisiin netissä, tapasin heidät myös ennen pitkää todellisessa elämässä (no, en ihan kaikkia). Osa heistä on jäänyt historiaan, mutta osan kanssa olen vieläkin yhteydessä.

Koska olen kirjoittanut 7-vuotiaasta asti tarinoita (sitä ennen piirsin niitä), fan fiction tuli kuvioon ennemmin tai myöhemmin. Julkaisin FF-tarinoitani erilaisilla foorumeilla, mutta ne eivät saaneet mitään erityistä huomiota (paitsi esikoiseni, joka jostain syystä oli miesten mieleen). 2007 kyllästyin siihen, ettei kukaan ollut haaveilustani huolimatta perustanut juuri minun ficeilleni sopivaa foorumia, ja päätin hoitaa homman kotiin itse.

Se oli ehkä yksi parhaita päätöksiäni.

Alkuun Kristallimaailma oli todella hiljainen, mutta viidessä vuodessa siitä on kasvanut jo ihan kivankokoinen foorumi. Se ei ole suuri ja vilkas, mutta sellaista en kaipaisikaan. Sinne on tullut hiljalleen lisää jäseniä, tosin valitettavasti myös jokunen entisistä on myös lähtenyt pois. Foorumin ulkoasua on muokattu moneen otteeseen, sääntöjä pohdiskeltu ja ylläpidon kokoonpanoakin vaihdeltu. Kaikenlaista pienempää ja isompaa on vuosien varrella tapahtunut. Monenmoista ficciäkin on ehditty nähdä ja toivottavasti nähdään myös tulevaisuudessa.

Yksi foorumin parhaista puolista kuitenkin on sosiaalisuus. Olen tutustunut sen kautta moneen älyttömän kivaan ihmiseen, joita en olisi välttämättä muuten koskaan tavannut. Ensimmäinen miitti hirvitti minua älyttömän paljon, olinhan menossa tapaamaan uppo-outoja ihmisiä, jotka tunsin vain netistä, mutta homma meni hyvin. Eilisessä miitissä oli täysin eri porukka kuin ensimmäisessä, mutta tällä kertaa en enää jännittänyt. Meillä oli todella hauskaa ja virkistävää. Pelasimme mm. pullonpyöritystä Final Fantasy -totuuksilla ja -tehtävillä. Taisikin olla ensimmäinen kerta, kun kyseinen peli oli minusta oikeasti hauska. Mietimme myös, että joskus voisi tehdä FF-Alias-kortit.

Uskaltaisin väittää, että vaikka olen pelannut lähinnä yksin, on tuo kyseinen harrastus tuonut mukanaan lieveilmiöitä, jotka ovat rikastuttaneet elämääni suunnattomasti. Ei sillä, Finalit jo sinällään ovat antaneet minulle paljon hienojen (peli)kokemusten ja tarinoiden myötä, en siis valittaisi, vaikka muut asiat olisivat jääneet tapahtumatta. Minusta on joka tapauksessa kiva havahtua ja tajuta, miten mahtavia tyyppejä omaan elämään on tullut harrastamisen kautta. Pelaamista ovat erinäiset tahot aina toisinaan yrittäneet tuomita kaikenlaisin verukkein, yleisin lienee, että olen jo liian vanha pelaamaan tai että tyttöjen ei kuulu pelata. En ole kuunnellut noita puheita aiemmin enkä aio kuunnella jatkossakaan, koska ilman pelaamista elämäni voisi olla nyt huomattavasti köyhempää... tai sitten ei. Ehkä olisin keksinyt jonkin toisen harrastuksen, jonka kautta olisin tutustunut toisiin mahtaviin tyyppeihin. Eihän sitä voi tietää.

Vaikkei tämä merkintä liity suoraan Finaleihin tai pelaamiseen, halusin kirjoittaa aiheesta. Tahdoin vain sanoa, että kannattaa pitää kiinni niistä jutuista, joista aidosti nauttii. Lisäksi joskus on hyvä olla rohkea ja tehdä jotain asioiden edistämiseksi, jos muuten ei näytä tapahtuvan. Sitä voi yllättyä, mistä itsensä löytääkään. Minä löysin hyvästä seurasta ;)

Riipustus, joka tuli tuherrettua viikonloppuna.

Ei kommentteja