Räyhäämistä ja nostalgiahuuruja

Jo jonkin aikaa sitten tuli miehen kanssa katseltua Räyhä-Ralf-elokuva. Se ei suoranaisesti pohjaudu mihinkään peliin, mutta sisältää kuitenkin roimasti viittauksia aika moneenkin vanhempaan tuotokseen. Kiinnostuin elokuvasta heti siitä kuultuani, joten pakkohan se oli katsoa.


Eräs asia vain tökkäisee pahasti. Piirrettyjen elokuvien suomeksi dubbaaminen on jotain todella rasittavaa. Ymmärrän kyllä, että se on lapsille kivempi, mutta näin aikuisen näkökulmasta en vain voi pitää siitä. Jokin oleellinen tuntuu kärsivän. Ehkä minulla on asennevamma, mutta suomidubit pääsääntöisesti käyvät korviin ja ärsyttävät, vaikka omasta äidinkielestäni pidän erittäin paljon. Tästä syystä olinkin kovin pettynyt, ettei paikallinen elokuvateatteri tarjonnut lainkaan elokuvan alkuperäisversiota. Ilmeisesti siellä oli päätetty, ettei moinen kannata... ja voihan se olla tottakin. En tiedä paikallisesta leffateatterin bisneksestä yhtään mitään, mutta olen silti aika tympääntynyt. Varsinkin kun olen antanut asiasta (ja myös siitä, ettei animeleffoja tässä kaupungissa haluta näyttää) useamman kerran palautetta. Kenties sitten olen ainoa katsoja, joka näitä alkuperäisversioita kaipaisi?

Jos kyseessä olisi puhtaasti lapsille tarkoitettu teos, voisin vielä ymmärtää pelkän suomidubbin näyttämisen, mutta minusta näin ei nyt ollut. Toki leffan voi katsoa tietämättä vanhoista peleistä mitään ja siitä voi vielä nauttiakin ummikkoudesta huolimatta, sillä juoni on ihan hauska ja taattua Disney-laatua. Silti minusta elokuvan parasta antia olivat juurikin erilaiset viittaukset peleihin ja oikeiden pelihahmojen vilahtaminen tarinan lomassa. Jo leffan alkupuolella oleva pelipahisten kokoontuminen oli jotain aivan mahtavaa... tai sitten fanipalvelu vain uppoaa minuun liian hyvin.

Juoni on tosiaan ihan kiva. Oli virkistävää, että päähahmona oli pahis, vaikkei hän nyt varsinaisesti sitä halunnut ollakaan. Oikeastaan alkuasetelmasta tuli fiilis, että tässä tarinassa pahis on oikeasti hyvis ja hyvikset oikeita pahiksia... paitsi taustalta tietysti löytyi pahis, joka on paha, koska on paha :D Okei, ehkä tässäkin oli todellisuudessa vähän monimutkaisempi kuvio.

Vaikka leffa oli tosiaan katsottava ja fanipalvelu teki tehtävänsä, en tiedä, jaksaisinko tuijotella sitä ihan heti uudestaan. Ehkä joskus, mutta tuskin se pääsee sille listalle, jota kolutaan läpi yhä uudestaan ja uudestaan(*köh*Mustan Helmen kirous 56 kertaa*köh*). Elokuva oli yhdistelmä näppärää juonta, kivoja hahmoja ja nostalgiahuuruja, joten uskoisin sen toimivan kohdeyleisölleen, mutta myös niille, jotka yleisesti Disneyn elokuvista pitävät.

Itse tykkäisin kyllä katsella enemmänkin peliaiheisia elokuvia. Suoraan peleistä tehtyjä tai sitten jotain aivan uutta, jossa esim. miksattaisiin yhteen pelihahmoja samalla tavalla kuin tässä (vaikkeivät suurta roolia saaneetkaan). Toivotaan siis, että sellaisia vielä nähdään :)

Ei kommentteja