Level up!

Eilen tuli vihdoin pelattua läpi Final Fantasy XII: International Zodiac Job System. Peliaikaa kertyi hippusen reilut 50 tuntia eli jonkin verran vähemmän kuin alkuperäisen pelin läpäisyssä. Tosin nyt tiesin, mitä piti tehdä enkä jäänyt hinkuttelemaan sivutehtäviä. Tuli myös läpäistyä peli alemmilla leveleillä kuin aiemmilla kerroilla, vahvin hahmoni oli tasolla 44.

Kuva: Finalfantasywikia.com

Osasin odottaa tiukkoja taisteluja, mutta kieltämättä olin yllättänyt, miten hankalaa Gabranthin voittaminen lopulta oli. Aiemmat mielikuvani taistelusta ovat aika selviä. Se alkoi ja sitten se jo loppui ilman vaikeuksia tai mitään. Tällä kertaa oli jokseenkin toisin.

Gabranth mokoma ketjutti iskujaan siinä määrin, että tankeista hahmoistani tankein (Vaan) kuoli taistelussa 5-10 kertaa. Taistelun alussa kaikki sujui vielä näppärästi, mutta loppupuolella tuomarin puolustus nousi tuskaisen kovaksi, joten viimeiset millit energiamittarista nitkutettiin pois äärimmäisen hitaasti.

Pienen parantelusession ja muutaman etherin jälkeen jatkoin matkaa Bahamutin komentosillalle ja Vaynen kimppuun. Näistä kolmesta taistelusta muistin oikeastaan vain sen, että jossain vaiheessa tulee typerä kohta, jolloin eivät tehoa taiat sen enempää kuin fyysiset iskutkaan. Ja toki muistin Vaynen muuttumisen transformeriksi (mikä sivumennen sanoen on minusta täysin turha ja typerä juonenkäänne).

Kaksi ensimmäistä erää menivät lämmittelyhengessä leveliä, paria heikommalla tiimilläni. Käytin tosin quickening-iskut kakkostaistelussa siinä toivossa, että olisin päässyt Vaynen miekoista eroon, mutta eipä käynyt tuuri. Se yllätti, että ekassa erässä oli mukana Larsa ja toisessa Gabranth omalla puolella. En muista, että näin olisi ollut alkuperäisessä pelissä, mutta myönnän, että muistini voi tältä osin myös pettää.

Viimeinen erä oli toista maata, mutta se oli jo tiedossa. Eniten kyseisessä taistelussa ärsyttää energiamittarin puuttuminen Vaynelta. Kun siihen kerran on pelin aikana tottunut, sitä jää viimeisessä ottelussa kaipaamaan. Muutenkin taistelu oli tiukka ja heikompi tiimini kaatuikin lopulta. Vaihdoin vahvempaan jengiin (ja herättelin toiset varmuuden vuoksi). Tuossa vaiheessa mies taisi menettää uskonsa voittomahdollisuuksiini, joten piti jo ihan periaatteen vuoksi näyttää, että minua ei yksi archadialainen sekopää päihitä.

Voittohan sieltä tuli ja parempaa tiimiin vaihdettua jopa melkoisen helposti, mitä nyt jouduin odottelemaan sen hetken, kun Vayne oli immuuni kaikelle. Se ei oikeastaan haitannut, koska pystyin hieman buffaamaan ja tosiaan herättelemään toiset henkiin. Sen jälkeen vähän mättämistä ja quickening-iskuja ja siinä se sitten olikin.

Loppuvideota ei tullut katsottua kovin tarkasti, mutta toki Balthierin viimeiset repliikit piti kuunnella huolella ("-- You know what they say about the leading man? He never dies" <3_<3)


Pelin jälkeen sen pääsi aloittamaan saman tien uudestaan. Sen verran piti alkua pelata, että saavutin ensimmäisen tallennuspaikan. Läpäisystähän saa palkinnoksi strong moden eli aloittelin pelin sitten 90-levelisellä Reksillä :D Rahat, kamat, LP:t yms. hävisivät kuitenkin.

Sinällään tuollaisilla tasoilla pelin pelaaminen uudestaan olisi epäilemättä aika helppoa, mutta en ole silti aivan varma, viitsinkö. Toisaalta nyt olisi hyvä sauma koluta ne paikat, jotka alkuperäisessä pelissä ovat vielä vaiheessa eli käytännössä Henne Minesin toinen osio ja Pharoksen alakerta. Eli saatan vielä hyvinkin langeta strong moden houkutuksiin. Lisäksi varmaan pitäisi vielä kokeilla pelin Trial-osuutta. Sen läpäisystä saa palkkioksi weak moden, jossa levelit eivät nouse lainkaan... mutta yllättäen se ei kauheasti innosta. Lienee HC-pelaajille tuollainen vaihtoehto.

Joka tapauksessa suosittelen edelleen kokeilemaan peliä, mikäli on hieman japanin taitoa (ja ehkä oppaan kanssa pärjää ilman sitäkin) ja ylipäätään mahdollisuus peli itselle hankkia. Jos ei muuta, pääsee leikittelemään ammattisysteemillä... ja itselleni kokemus ainakin palautti mieleen, mistä kaikesta kahdessatoista tykkäänkään.