Sen sijaan olen luopunut toivosta, että planeetalta päästäisiin piakkoin pois. Ehkä on vain parempi ottaa kokemus kerrallaan vastaan ja katsoa, mitä tuleman pitää. Sen sijaan, että toivoisi tämän osuuden loppuvan, on parempi yrittää nauttia siitä.
Seuraavaksi tie vei taas varsinaista juontakin eteenpäin. Myös tämän väliepisodin merkitys selkiytyi, kun tytön tapaaminen selvitti päähenkilön ajatuksia ja hän sai tehtyä päätöksen, jota olikin jo pitkän aikaa vatvonut. Tosin olen silti sitä mieltä, että tilanteen olisi voinut ratkaista toisinkin, mutta saadaanhan tällaisilla random-juoksenteluilla pelille pituutta.
Matkalla seuraavaan kaupunkiin löysin omituisen alueen, jolla ei ollut vihollisia ollenkaan vaan ainoastaan salaperäinen luola. Hetken mieltä kutkutteli lähteä luolaa tutkimaan, mutta päätin sitten jättää sen kuitenkin välistä. Sen sijaan juoksin kaupunkiin, loottasin sen ja jatkoin suorinta tietä kuningattaren puheille.
Kuningatar aneli apua sodan päättämiseen, ja tällä kertaa päähenkilö siihen jopa suostui. Mitään konkreettista ei silti vielä tehty vaan peli tarjosi hengähdyshetken, jonka aikana sitten loottasin linnan läpi. Ja tähän päättyikin illan peliosuus. Seuraavaksi on tarkoitus lähteä varmaan oikeasti ratkaisemaan sotaa.
Luulen, että pääsen piakkoin hakemaan oravapojan - joka muuten häippäisi tiimistäni mukanaan heavy armour, grrr - kotikaupungista jotain rompetta ja ehkä sitten jo vihdoin sotaan pahiksia vastaan. Kenties Albelinkin kanssa pääsee taistelemaan tai sitten hän kääntää suoraan selkänsä omilleen ja liittyi joukkoihini... en tiedä vielä. Tätä käännettä joka tapauksessa odotan.
Veikkaan, että pelitunteja kertyy vielä tällä planeetalla jokunen. Nyt pelikellossa on reilut 14 tuntia, joista suurin osa on tosiaan vierähtänyt tätä palloa kolutessa. Ehkä vielä 2-4 tuntia lisää ja sitten voidaan palata avaruuteen? Täytynee fiilistellä keskiaikamaisemia, kun vielä ehtii...
Ei kommentteja