 |
| Kuva: Wikipedia |
En edelleenkään ole kovin pitkällä pelissä. Sain juuri Ringabelin mukaan joukkoon ja seuraavaksi pitäisi mennä salaperäisen mustan maagin perään (okei, ei se heppu kyllä kovin salaperäiseltä oikeasti vaikuttanut vaan itse asiassa aika suoraviivaiselta :P). Kävin jo kääntymässä dynkyssä, mutta totesin tarvitsevani ainakin Poisonaa, joten palasin takaisin ja jäin grindailemaan rahaa. Samalla tuli sitten kerättyä pari leveliä ja job leveliäkin. Eli juonta en ole eilisestä mitenkään järisyttävän paljon ehtinyt edistää. Aion kyllä pelailla tänään vielä lisää, mutta nyt on tarkoitus pitää ruokatauko... heti, kun lounas vain saapuu.
Sain nyt ensimmäiset ammatitkin. Agnèsista tuli munkki ja Tizistä valkoinen maagi. Ringabel on vielä toistaiseksi freelancer. Ammattien saloihin en ole vielä kovin syvällisesti perehtynyt, sillä maailmankartan hirviöt ovat toistaiseksi kaatuneet ihan vain attackia hakkaamalla. Jatkossa varmastikin pääsee taktikoimaan enemmän.
Koska tarina ei ole edennyt paljon, olen ehtinyt pohdiskella hahmoja. Tiz on edelleen minulle hajuton ja mauton. Hän ei ärsytä, muttei innostakaan. Toki hän on sellainen innokas ja reipas poitsu, joita usein jropejen sankareina näkeekin (pakollista angstikohtausta odotellessa :P). Realistisesti ajateltuna hän on yllättävän tarmokas ottaen huomioon lähihistorian, mutta kenties se on hänen tapansa selvitä tilanteesta.
Agnès sen sijaan on alkanut herättää ärtymystä. Toivon totisesti, ettei hän heiluttele martyyrilippua koko pelin ajan, koska se on ainoastaan rasittavaa. Tiedän, että hän on vastuullisessa asemassa ja kenties oikeasti kokee, että hänen on ratkaistava ongelmat yksin, mutta silti! Tytsi tietää varsin hyvin, ettei pärjää yksin, mutta silti kieltäytyy jatkuvasti avusta. Kenties hän haluaa kuolla? Tai sitten hän vain tykkää draamata. Noh, elättelen toiveita, että tästä marttyyrivaiheesta kasvetaan vielä ylitse.
Ringabel on tähän mennessä kiinnostavin partyyn liittynyt hahmo. Okei, hänen muistinmenetyksensä on kliseistä, mutta vähät siitä. Pidän hänen äänestään (sen perusteella voisi kuvitella, että hän on muita vanhempi) ja puhetyylistään. Väitän edelleen, että hänessä on jotain kovin balthiermaista, eikä sitä voi tietenkään laskea viaksi. Haluan tietää hänestä lisää, kiitos.
Toinen suosikkini on Agnèsin mukana roikkuva Airy-keiju energisine äänineen ja suloisine kommentteineen. Ihan parhautta!
Tykkään myös Ringabelin mukana tulleesta kirjasta. Joskin näin alkuun se oli hieman raskas paketti ahmaista kerralla :D Siihenkin taisi jokunen peliminuutti hujahtaa, ellei jopa tunti. Jatkossa tietenkin lukeminen on helpompaa, kun kirjan sisältö päivittyy pikku hiljaa.
Kuten jo aiemmin totesin, peli tuo hieman mieleen Final Fantasy IX:n maisemiensa puolesta. Osa musiikeista on myös sellaisia, ettei mielenyhtymää voi välttää. Tosin valitettavasti osa kappaleista myös tympäisee, esim. voittofanfaari, joka ei ole fanfaaria nähnytkään vaan on rasittavaa pimputusta. Noh, kaikkea ei voi saada.
Lisäksi minulla on samanlaisia fiiliksiä tämän alun suhteen kuin Final Fantasy XII:n, vaikkei peli ainakaan toistaiseksi ole osoittautunut millään muotoa samanlaiseksi. Siinä on myös rippunen samaa fiilistä kuin Ni no kunissa. Tosin tämä fiilis iskee lähinnä maailmankartalla kulkiessa.
Tässä siis lyhykäisyydessä tämän kerran ajatuksia. Nyt saapui lounas, joten eikun syömään ;D
Ei kommentteja