Level up!

Meillä on taas pelailtu ahkeraan. Itse nakuttelen Curtain Callia ihan päivittäin (okei, kahtena iltana on unohtunut) ja mies on pelaillut Lords of the Fallenia sekä nyt uusimpana Tomb Raideria. Tales of Xilliaa tahkotaan yhdessä. Ilmeisesti Lords of the Fallen tuotti lopulta pettymyksen, koska Tomb Raider näyttää maistuvan. Eikä minulla ole mitään tätä käännettä vastaan, koska edellinen on vähän turhankin Dark Souls -kopio, kun taas jälkimmäinen tarjoaa minullekin mielenkiintoisia (kauhu)elämyksiä.


En valitettavasti osaa tämän pelin kontrolleista sanoa juuta tai jaata. Tai no, vierestä katsoen näyttää helpommalta kuin vanhoissa Tomb Raidereissa, mutta käytännönkokemus on minulta jäänyt vähäiseksi. Veikkaisin, että jos peli olisi pelkkää luonnossa tallustelua ja tasohyppelyä, se sujuisi minultakin. Nyt ei, koska saan kauhukohtauksia jo miehen pelatessa.

Mutta onneksi on tuo mies! Voin nauttia pelin hyvistä puolista ja olla kärsimättä pahimmista. Okei, kärsin kyllä nytkin, mutta seuraukset eivät ole tuhoisat Laran kannalta, kun ohjainta pitelee se osapuoli, joka ei piileskele viltin alla, kun rupeaa tapahtumaan liikaa :D

Pelissä on kiitettävän paljon hyviä puolia. Juonta on minusta juuri sopivasti (ainakin tähän asti on ollut). Olihan sitä vanhoissakin jonkin verran, mutta kyllä se tässä jotenkin eläväisemmältä maistuu ja hahmotkin tuntuvat  persoonallisemmilta. Tosin vertailupohjanani ovat yli kymmenen vuoden takaiset pelikokemukset, joten muistikuviin ei ole välttämättä luottamista. Mutta samapa tuo. Tykkäsin vanhoista ja tykkään tästä uudestakin. Kaikelle on aikansa ja paikkansa.

Kivaa on myös se, että peli sijoittuu Japaniin. Ketään ei varmaan yllätä, että kyseinen seikka on minulle loistavaa markkinointia. En vain voi olla viehättymättä Buddha-patsaista ja torii-porteista. Olen helppo.

Toisaalta hämää se, että saarella on susia... ja samoin väkipaljous yllätti minut. Ymmärrän toki, että  vihollisia pitää olla riittävästi, mutta kieltämättä sitä miettii, miten saarelle onkin jäänyt jumiin niin valtavasti porukkaa. Tosin puhuttiinhan alussa laivojen ja lentokoneiden katoamisesta, mutta silti... Noh, ei tämä kuitenkaan ole mikään suunnaton harmistus minulle, vaikkakin nimenomaan viholliset ovat yksi kauhistuksen suuri aihe. Minusta on tainnut tulla pelkuri, kaikkea se ikääntyminen tuokin tullessaan.

Minulla ei ole kovin konkreettisia pelikokemuksia kerrottavanani, mutta muutaman kuvan voisin tähän loppuun sen sijaan lätkäistä. Pakko muuten sen verran vielä mainita, että Lara näyttää hieman eräältä tutultani, mikä on lievästi häiritsevää :D