Noh, välillä käy näin, ei voi mitään.
Tänään kaivoin tukkajuttujen ja kirjoitushommelien välistä aikaa ja sain taas pelailtuakin. Kaksi ja puoli tuntia ei tietysti viikonloppuna ole paljon, mutta on se jotain ja ainakin tarina taas vierähti eteenpäin.
Pelissä tuntuu tulevan tasaista tahtia uusia paljastuksia hahmojen taustoista, mutta aina sopivasti eri hahmoista niin, ettei kenenkään tarina ole vielä kokonaisuudessaan hahmottunut. Se on epäilemättä tarkoituksellista, sillä pidetään pelaaja tiukasti otteessaan. Ja joudun myöntämään, että se totisesti toimii. En ole oikeasti hetkeen ollut näin vilpittömän kiinnostunut oikein minkään pelin tarinasta tai hahmoista, vaikka ihan kelpoja tuotoksia on tullut vastaan.
Voisi oikeastaan sanoa, että tarina on sen verran mielenkiintoinen, ja valtaosa hahmoista myös, että se auttaa sietämään pelin niin sanottuja huonoja puolia. Edelleen kiroan kummallisia kulmia, joihin pelihahmo jää jumiin, ja surkeaa kameraa, mutta niitä kestää, kun tietää, että jotain hyvääkin on tarjolla. Pelin iän näkee monesta seikasta, mutta tarina ei missään nimessä häviä tuoreemmille peleille. Se jopa peittoaa jotkin, mitä viime vuosina meille on tarjoiltu.
Mukavaa on ollut myös se, että pelin alun jälkeen minun ei ole tarvinnut grindata kuin joissain ihan satunnaisissa kohdissa (olisikohan huimat kaksi kertaa?). Olen tosin taistellut aika paljon kartalla ja dynkyissä, mikä varmasti on ollut auttava tekijä. Rahapulakaan ei ole ollut ikuinen, minulla on tällä hetkellä itse asiassa ihan kivasti rahaa ja kelvolliset varusteetkin koko porukalle. Tosin jonkin verran olen harrastanut varusteiden kierrättämistä, kun olen kuitenkin melkein koko ajan pelannut samalla tiimillä (Lloyd + Raine + Zelos + Sheena). Vaihtopenkkiläisiä olen käyttänyt ainoastaan, jos tilanne on syystä tai toisesta sitä vaatinut. Onneksi myös vaihtopenkillä istuvat kehittyvät samalla tavalla kuin taistelussa miekkaa heiluttavat, joten ei tarvitse pelätä, etteikö näilläkin tarvittaessa pärjäisi. Tämäkin luonnollisesti vähentää sitä grindaamisen tarvetta, mikä on taas enemmän kuin jees sekin.
Puzzle-päänsärkykin on onneksi helpottanut... ainakin hetkeksi. Kaksi edellistä temppeliä olivat lopulta oikein kivoja, vaikka niissäkin omat haasteensa tuli eteen. Olen siis viimeksi vieraillut maan temppelissä ja jään temppelissä hakemassa summon-olentoja. Maan temppeli oli muuten mukava, mutta tontun saattotehtävästä en erityisemmin pitänyt. Jään temppelissä ei ollut mitään erityisiä inhokkeja, mitä nyt patsaiden kääntely-puzzle oli aivan käsittämätön. Vihjekään ei auttanut vaan arvalla mentiin. Mutta tulipahan tehtyä ja saatiin kuumis jääneito (voiko noin sanoa?) Sheenalle. Harmi, etten tajunnut ottaa Celciuksesta kuvaa...
Jään temppelin jälkeen tulikin sitten taas radikaalimpia juonenkäänteitä, kun Cruxis kävi polttamassa Presean kotikylän (Kratos, ethän ollut tässä mukana, ethän?) ja hieman myöhemmin selvisi, että Presean pikkusisko on kuollut. Tyttöparkaa käy kyllä sääliksi, mutta samaan aikaan olen utelias, mikä on hänen, hänen siskonsa ja Regalin välinen suhde. Jotain hämärää tässä on.
Peli-illan päätteeksi ehdin vielä palata Sylvarantiin. Olin hieman tätä jo ennakoinut, mutta silti paluu sisälsi enemmän dramatiikkaa kuin osasin olettaa. Zeloskin keräsi hitusen pisteitä pelastamalla Sheenan, vaikka herran puhetyyli ei edelleenkään miellytä.
Ja nyt sitä ollaan sitten taas Sylvarantissa. En ihan varsinaisesti hypi innosta, sillä olisin halunnut tutkia Tethe'allaa (haltiakylä, Coliseum...), mutta uskoisin, että näihin tutkintoihin tulee juonen mukana vielä tilaisuus. Tarinaa taitaa olla vielä melkoisesti jäljellä, joten epäilemättä paljon ehtii tapahtua. Toivottavasti peli tosiaan solmii erilaiset juonenpätkät ja kertoo myös hahmojen taustat kunnolla.
Yritän taas viikolla saada pelailtua ja myös raportoitua blogiin. Nyt on onneksi taas hetkeksi deadlinelliset kirjoitushommelit hoidettu, joten on hieman paremmin aikaakin.
Ei kommentteja