Level up!

Vuosi on taas tullut päätökseensä. Siihen on mahtunut paljon pelejä ja peliuutisia, nyt on aika vetää hieman yhteen nähtyä ja koettua sekä jakaa kenties muutamat kunniamaininnatkin. Tällainen oli Afenin pelivuosi 2016.

Tänä vuonna olen saanut näppeihini melkoisen läjän JRPG:tä. Osa on jäänyt vaiheeseen, osan olen jo pelannut loppuun. Kaiken kaikkiaan genreä on työnnetty syliin oikein urakalla ja vanhemmissakin olisi vielä pelaamista. En silti valita, on mukavaa saada makeaa mahan täydeltä (kunhan ei tule huono olo).

Muuten tätä vuotta ovat leimanneet pelimusiikkikonsertit. Itse osallistuin Final Symphony II:een ja SCOREen, mutta olisin kovin mielelläni käynyt kuuntelemassa myös Final Fantasy VII -pianokonsertin. Muut sovitut menot vain menivät tällä kertaa edelle, joten se jäi nyt välistä. Toivon, että tilaisuuksia kuitenkin vielä tulee. Kovin mielelläni kävisin kuuntelemassa laadukasta musiikkia useamminkin, vaikken ole koskaan mieltänyt itseäni konsertti-ihmiseksi.

Uutta on tullut myös sitä kautta, että olen osallistunut vuoden aikana laneihin neljä kertaa. Kolmet järjestettiin miehen kanssa meillä kotona, neljännellä kerralla pakkasimme pelivehkeet laukkuun ja ajelimme itse toiselle paikkakunnalle. Joka kerta on ollut mukavaa ja kaikin puolin hyvä meno ja meininki, peliporukat ovat olleet erinomaiset. Ehkäpä uskaltaudun kokeilemaan samaa myös ensi vuoden puolella.

Aivan kaikkia vuoden tavoitteita en ole saavuttanut. Minun piti vuoden 2016 aikana kahlata läpi videopelimeme, mutta se on edelleen kesken. On ollut sekä kiirettä että paljon muutakin kirjoitettavaa, joten se on edennyt hitaammin kuin kuvittelin. Jatkan sen kuitenkin hiljalleen loppuun ja vastailen kinkkisiin kysymyksiin.

Sanoisin, että kaiken kaikkiaan 2016 on ollut minulle hyvä pelivuosi. Toivotaan, että linja jatkuu samanlaisena myös seuraavana vuonna. Suunnitelmia ainakin on. Haluaisin ehtiä sukeltamaan muutaman vanhemman pelin syövereihin, mutta myös testata uusia. Toivottavasti aika riittää kaikkeen.

Seuraavaksi nostan muutamia vuoden 2016 pelejä esille ja jaan pieniä pystejä.

Tiedän, että uusi Star Ocean sai nihkeän vastaanoton eikä se vastannut pelaajien toiveita, mitä ne sitten olivatkaan. Täydellinen peli se ei missään nimessä olekaan, mutta minut se sai joka tapauksessa innostumaan. En ole hetkeen ollut yhtä täpinöissäni mistään pelistä ja sen takia hujautinkin Star Ocean 5:n läpi vähän liiankin hätäisesti. Ahmin tarinaa, joka imaisi minut mukaansa.

Olisin suonut peliin vielä enemmän avaruusmatkailua ja useampia planeettoja, eläväisempiä luolastoja sekä paremmat hahmokohtaiset loput (samaan tyyliin kuin The Last Hopessa). Ilman näitäkin peli oli minulle elämys, jonka haluan vielä kokea uudestaan. Pitäisi vain kaivaa se peliaika jostakin...

Minulla oli omat vahvat epäilykseni World of Final Fantasyn suhteen. Ajattelin pelin olevan kevyt välipala ja loputon rahasyöppö. Totuus on, ettei se ole kumpaakaan. Sen sijaan se on tarinaltaan kiinnostava ja taistelusysteemiltään viihdyttävä, eikä hyvällä maulla jatkuvasti tarjoiltava fanipalvelu missään nimessä haittaa.

WoFF ei ole vielä kahlattu loppuun, mutta joka tapauksessa se onnistui yllättämään minut paremmin kuin yksikään toinen peli tänä vuonna. Jatkan sen parissa puuhaamista siis seuraavan vuoden puolelle.

Jos World of Final Fantasy herätti minussa ennakkoon epäilyksiä, I am Setsunaan sen sijaan suhtauduin hyvin suurella mielenkiinnolla. Peli paljastui visuaalisesti ihan viehättäväksi ja tarjoili jättiannoksen nostalgiaa, mutta kaivoi samalla esiin joukon vanhojen JRPG-pelien rasittavuuksia, joita en totisesti peliini kaipaa.

Loppujen lopuksi pelin kokemusta varjosti ärtymys ja jonkinasteinen tympääntyminen jopa siinä määrin, etten meinannut jaksaa pelata sitä loppuun asti. Pinnistelin kuitenkin läpi viimeisenkin luolaston ja lopulta I am Setsuna osoittautui ihan kivaksi. Silti suuhun jäi valju ja väljähtänyt maku, joten todennäköisesti toista pelikertaa ei tule.

Tämän pystin kohdalla jouduin miettimään pitkään ja lopulta päätin jakaa sen kahdelle hahmolle. Vihreät hiukset olivat selvästi tämän vuoden juttu!

Tales of Zestiria julkaistiin jo vuoden 2015 puolella, mutta pelasin sen loppuun vasta tänä vuonna. Minulle pelin vetovoimaisimmaksi tekijäksi osoittautui tuuli-seraphi Dezel, jonka kohtalo riipii vieläkin.

Dezel on hahmona niin kiinnostava, että harkitsin jopa ficcien kirjoittamista hänestä. Eräiden pelin tapahtumien (ja ajan puutteen) takia ajatus on kuitenkin jäänyt toteutumatta. Kenties vielä joskus saan aikaiseksi. Joka tapauksessa Dezelistä olisin halunnut tietää vielä lisää ja olisin suonut hänelle myös toisenlaisen lopun kuin hän sai. Toisaalta kenties hänen loppunsa on osa viehätystä... tai ainakin se on tehnyt hänestä minulle ikimuistoisen.

Vaikka Fioren vaatetus (tai sen puute) aiheutti minussa ärtymystä jo ennen kuin ehdin peliä edes saada näppeihini, en voinut kuin rakastaa häntä. Fiore on älykäs ja vahva nainen, jonka ajatusmaailma jaksoi kiinnostaa minua pelin alusta aivan sen loppuun saakka. Hänen taustatarinassaan on surullisia asioita, mutta hän ei jää niiden vangiksi vaan luo itsenäistä uraa ja on hyvä siinä, mitä tekee.

Fiorellekin olisin suonut lopussa vielä vähän enemmän onnea. Kenties jotain kuitenkin vain jätettiin kertomatta. Onneksi minulla on hyvä mielikuvitus, joka täyttää kyllä pelin jättämät aukot tältä osin.

Pelivuosi 2016 on jättänyt hyvän jälkimaun, mutta antanut myös odotettavaa. Monelle tuo odotuksen ja kuumotuksen aihe taitaa olla Final Fantasy VII:n remake (josta tosin uutisoitiin jo 2015), mutta minulle ensi vuoden kuuminta hottia on Final Fantasy XII: The Zodiac Age. Peliä on lupailtu alkuvuodesta 2017 ja voi että sormia jo syyhyttää!

Siinä missä FFVII:n remake tulee olemaan uudenlainen kokemus vanhasta tarinasta, The Zodiac Age remasterina tarjoaa vanhan kokemuksen uusilla höysteillä (ainakin niille, jotka eivät ole International Zodiac Job Systemiä pelanneet). Otan tämän paketin vastaan iloiten. Parannellut grafiikat kelpaavat kyllä ja ammattisysteemikin on ihan kiva (vaikka jotkin sen rajoitteet ärsyttävät). Palan jo halusta päästä jälleen Ivaliceen seikkailemaan vanhojen ystävien kanssa. Edessä on upea matka!

Mitä teille muille jäi käteen pelivuodesta 2016? Mikä oli vuoden peli? Entä pettymys? Jäikö jotain odotettavaa ensi vuodelle?