Tales of Berserian alkufiilistelyt

Tales of -sarja näyttää tulleen jäädäkseen blogin vakiokaluston joukkoon. Sain arvostelukappaleen Tales of Berseriasta Bandai Namcolta viittä blogipostausta vastaan, joten on aika pureutua sarjan tuoreimpaan osaan tutulla otteella.

Postaus sisältää lieviä spoilereita pelin alusta, muttei mitään, mikä varsinaisesti haittaisi pelikokemusta.


Tämä postaus on siis toteutettu yhteistyössä Bandai Namcon kanssa. Mielipiteet ja pohdinnat ovat omiani.

Tales of Berseria sijoittuu samaan maailmaan kuin sarjan edellinen osa Tales of Zestiria, mutta kauas menneisyyteen. Pelin visuaalisessa ilmeessä tämä ei varsinaisesti näy, sillä ainakin minun silmääni sekä arkkitehtuuri että tekniikka näyttävät olevan hyvin samalla tasolla kuin Zestirian ajassakin. Seikka ei kuitenkaan ole sellainen, että se minua mitenkään erityisesti haittaisi. Tykkäilen kyllä pseudo-keski-aikaisesta, fantasiaelementeillä höystetystä maailmasta.

Pelin päähahmo, Velvet, on kovia kokenut, vahva ja itsenäinen nainen kostomatkalla. Hän nousee valtaa pitäviä voimia vastaan voidakseen maksaa veren verellä ja kostaakseen pikkuveljensä julman kuoleman. Rinnalleen hän onnistuu keräämään joukon muita lainsuojattomia.

Yhtäläisyydet Zestirian ja Berserian välillä


Berserian maailmaa piinaa daemonblight-niminen sairaus, joka muuttaa ihmisiä demoneiksi. Tämä tauti muistuttaa paljolti siis Zestiriasta tuttua malevolencea, joka niin ikään muutti ihmisiä hellioneiksi kutsutuiksi demoneiksi. Toistaiseksi minulle ei ole selvinnyt, mikä saa ihmisen sairastumaan daemonblightiin, mutta malevolence syntyi nimensä mukaisesti ihmisten negatiivisista tunteista ja pahantahtoisista ajatuksista. Odotankin mielenkiinnolla, onko daemonblight samaa alkuperää ja onko mahdollisesti kyse samasta vaivasta eri nimellä.

Muitakin yhtäläisyyksiä Zestiriaan on heti havaittavissa. Zestirian päähahmona toimii paimen Sorey, joka pystyy yhdistymään enkelimäisten olentojen, serafien, kanssa ja sitten puhdistamaan ihmisiä ja maailmaa pahuudesta. Velvet sen sijaan on itse demoniksi muuttunut, mutta hänen vastavoimanaan toimii kirkkoa palveleva manaaja, Artorius, joka ohjastaa niin ikään enkelimäisiä olentoja, malakeja. Pelin edetessä Artorius alkaa käyttää itsestään nimitystä paimen. Minun veikkaukseni onkin, että manaajat ja paimenet ovat yhtä ja samaa, samoin serafit ja malakit, varsinkin kun sekä serafi että malak tarkoittavat enkeliä. Zestiriassahan jopa sanotaan, että oli aika, jolloin serafit ja ihmiset elivät rinnakkain ja ihmiset pystyivät näkemään serafit (mikä ei ole Berserian alussa ja Zestiriassa ylipäätään mahdollista). Zestiriassa ihmiset, joilla on vahva resonanssi, voivat kommunikoida serafien kanssa ja nähdäkin  heidät, jotkut pystyvät jopa pääsemään paimeneksi. Myös Berserian manaajilla on vahva resonanssi, jopa siinä määrin, että he pystyvät orjuuttamaan malakit.

Tarina sisältää innostavia elementtejä


Olen tätä kirjoittaessa pelannut Berseriaa noin 11 tuntia, mikä ei JRPG-mittapuulla tietenkään ole vielä kovin paljon, mutta sen verran kuitenkin, että tarinaan alkaa hiljalleen päästä sisään.

Vaikka pelin asetelma on synkkä: maailmaa riivaa sairaus ja demoniksi muuttunut päähenkilö on kostoretkellä pikkuveljensä puolesta, tunnelma tuntuu pysyttelevän välillä hyvinkin kepeänä. Tämä ei sinällään ole yllättävää, koska kepeyttä Taleseissa tunnutaankin usein ylläpidettävän hahmojen välisen sanailun kautta.

Minua kiehtoo erityisesti, mistä daemonblight tarkalleen ottaen on saanut alkunsa, samoin manaajien ja malakien suhde toisiinsa. Toisaalta huomaan myös usein miettiväni, heijastuvatko Berserian tapahtumat jollain tavoin Zestiriassa. Olisi pitänyt pelata Zestiria ripeämmässä tahdissa, jotta mielikuva pelistä olisi yhtenäisempi. Uskoisin silloin pysytyväni paljon syvempään analyysiin tämän asian osalta. Joka tapauksessa Berserian pelaaminen tukee Zestiria-innostustani, mutta tarina kuitenkin tuntuu sen verran selkeältä kokonaisuudelta, että Berseria seisoo myös omilla jaloillaan. Ei siis ole välttämätöntä pelata Zestiriaa pohjalle, mutta ei siitä haittaakaan ole. Tässä voi valita omien mieltymystensä mukaan, miten toimii.

Hahmoista raapaistu vasta pintaa


Aivan kaikkiin pelattaviin hahmoihin en ole vielä päässyt kunnolla tutustumaan, joten puhun nyt vain niistä, joihin on jonkinlainen näppituntuma. Todennäköisesti teen läpäisyn jälkeen taas suuremman hahmoanalyysipostauksen tai useamman riippuen siitä, kuinka paljon minulla on sanottavaa yhdestä hahmosta.

Velvet on siinä mielessä virkistävä päähahmo, että hän on nainen. Viimeksi olen pelannut naisella Tales of Xilliassa, muissa Taleseissa olen pelaillut miehillä (vaikka toki taistelussa olisi mahdollista vaihtaa naiseenkin). Velvet on erikoinen tapaus myös siinä mielessä, ettei hän ole puhdas ja viaton kaikkia rakastava, maailmaa syleilevä hyvis. Hän on muuttunut demoniksi ja kantaa sydämessään syvää katkeruutta Artoriusta kohtaan. Nyt ei olla menossa pelastamaan maailmaa vaan murhaamaan selkään puukottava k-pää. (Tosin veikkaan, että se maailmanpelastusosiokin on vielä tulossa, mutta silti!)

Velvetin pukeutuminen ei ehkä ole ihan mieleeni, vaikka sen voi ajatella demonille sopivan. Toisaalta, miksi edes demoni haluaisi kulkea vatsa ja rinnat miltei paljaina? Jos taistelutilannetta ajattelee, niin ei tuo asu kyllä suojele yhtään miltään... mutta ehkä ne demoniset voimat sitten riittävät.

Itse vaihdoinkin Velvetille heti päälle hänen arkiasunsa pelin alusta. Tykkäsin siitä kaikessa yksinkertaisuudessaan huomattavasti enemmän kuin tuosta varsinaisesta. Olen hyvin iloinen, että sen sai käyttöön. Kiitos siitä!

Rokurou esitellään pelissä seuraavaksi. Hän on samassa vankilassa Velvetin kanssa ja pakenee sieltä yhtä matkaa. Hänellä tuntuu olevan oma synkkä taustansa, mutta toistaiseksi sitä ei ole juuri avattu. Olen siis yhtenä kysymysmerkkinä, mutta hyvällä tavalla. En haluaisikaan tietää kaikkea reilut kymmenen tuntia pelattuani, mieluummin odotan paljastuksia vähän pidemmälle.

Rokuroun persoona on melko valoisa, vaikka hänkin on demoniksi päätynyt. Juttua riittää ja läppäkin lentää, hän vaikuttaa aika harmittomalta miekkoselta. Sellaiselta perusmukavalta tyypiltä, josta ei oikein ole isommin sanottavaa. Hän ei siis ole häirinnyt minua millään tavalla, muttei toisaalta tehnyt syvää vaikutustakaan.

Magilou lähti yhtä lailla kahden edellisen matkaan vankilasta. Hän ei kuitenkaan vieläkään ole liittynyt rinnalleni taistelussa vaan lähinnä hengaa matkassa ja ärsyttää olemuksellaan. Magilou on kuin Teepon (Tales of Xillia) ja Fioren (Star Ocean: Integrity and Faithlessness) yhdistelmä, mutta ei kuitenkaan toimi minulle samalla tavoin kuin nuo kaksi hahmoa. Siinä, missä Teepo on minusta hauska, Magilou on rasittava. Pukeutumistyylistä taas tosiaan tulee Fiore mieleen, mutta tyyni rauhallisuus ja kylmä älykkyys tuntuvat puuttuvan. Juu, ei ole suosikkilistallani tämä nainen, otsasuoneni pullistuu, kun hän avaa suunsa.

Malak Number Two liittyi seuraavaksi muun joukon jatkoksi. Mielenkiintoista hänessä on, että hän näyttää aivan Velvetin kuolleelta pikkuveljeltä. Zestiriasta opimme, että ihmisen voi joissain tilanteissa muuttaa serafiksi, joten kenties Laphicetkin on kuollessaan voinut muuttua malakiksi. Tähän mysteeriin odotan ratkaisua!

Muutoin malak-poitsu ei ole minusta erityisen kiinnostava. Hän on taas se pakollinen lapsihahmo, jota muu porukka raahaa mukana ja joutuu suojelemaan. Ei innosta, mutta ymmärrän hänen merkityksensä juonelle. Ja on toisaalta ihan mukavaa nähdä, miten aikuiset hahmot suhtautuvat häneen kuin nuorempaan perheenjäseneen, hän tuntuu olevan kaikkien välittämisen kohde.

Eizen on viimeisin hahmo, joka on päätynyt joukkoani kasvattamaan. Myös hän on malak, mutta vapaana kulkeva sellainen ja ryhtynyt piraatiksi. Hän etsii merirosvolaivansa kadonnutta kapteenia ja lähtee sen vuoksi Velvetin matkaan. Hänen olemuksensa on hieman synkkiö ja ilme jatkuvasti kiukkuinen, mutta pinnan alla tuntuu piileksivän sarkastisen huumorintajuinen nuorimies, joka nauttii laadukkaista alkoholijuomista, kuten viskistä.

En ehkä täysin haluaisi myöntää sitä, mutta siinä, missä muut hahmot ovat ihan kivoja (ja Magilou ärsyttävä), Eizen sai fanityttömoodin kohottamaan hitusen päätään. Jostain syystä taas tällainen semi-pahapoika saa sydämeni sykähtämään. Ei Eizen vielä samanlaista vaikutusta ole tehnyt kuin Dezel Zestiriassa, mutta onpahan nyt kuitenkin varastanut huomioni.

Innolla eteenpäin


Tales of Berseria on tähän mennessä toiminut minulle lähes yhtä hyvin kuin Zestiria. Odotankin, että pääsen pelissä eteenpäin ja saan taas tietää hieman lisää hahmoista ja tarinasta. En oikein osaa sanoa, mistä se johtuu, mutta jostain syystä Zestiria ja Berseria sykähdyttävät enemmän kuin aiemmat Talesit.

Mikä fiilis teillä muilla on Berseriasta? Joko se on hankittu tai kenties jopa pelattu? Vai onko vasta harkintalistalla? Kuka hahmo kiinnostaa eniten?


Lue myös:


Pikainen kurkistus Tales of Berseriaan (postaus demosta)
Tales of Zestirian hahmopohdinnat 1: Dezel ja Rose
Tales of Zestirian hahmopohdinnat 2: Lailah, Edna ja Zaveid


http://www.pelit.fi/

Ei kommentteja