Tales of Zestirian hahmopohdinnat 3: Sorey, Mikleo ja Alisha

Viimeistä viedään eli tänään on vuorossa vielä kerran sukellus Tales of Zestirian hahmopohdintoihin. Päähahmokaartista on vielä kolme hahmoa käsittelemättä: Sorey, Mikleo ja Alisha. Tänään yritän muotoilla sekavat ajatukseni heistä ymmärrettäväksi kokonaisuudeksi.

Ja kyllä, tämä postaus sisältää spoilereita. Näistä jutuista ei oikein voi ilmankaan puhua.



Kirkasotsainen Sorey


Sorey on melko perinteinen JRPG-sankari. Hän on iloinen, reipas ja niin hyvä ja puhtoinen, että saa kaikki muut näyttämään surkimuksista. Jotenkin hän onnistuu olemaan kaikkea tuota, eikä silti ärsytä minua. Sanoisin sen olevan jonkinasteinen saavutus, koska usein JRPG-sankarit saavat otsasuoneni voimaan huonosti.

Toisaalta minulle Soreyn isoin ongelma on se, että hän ei oikeastaan hahmona jaksa kiinnostaa. Kaikessa hyvyydessäänkin hän jäi minulle hajuttomaksi ja mauttomaksi. En kiintynyt häneen mitenkään erityisesti, vaikka tarina kiertyi nimenomaan hänen ympärilleen. Ehkä juuri sen takia hän jäi tähän viimeiseen postaukseen, vaikka päähahmona hänen olisi kai kuulunut olla ensimmäisessä.

Sorey on ihminen, mutta on elänyt koko ikänsä Elysiassa serafien kanssa. Hän on innostunut Celestial Record -kirjasta ja sitä kautta muinaisten raunioiden tutkimisesta, mitä hän harrastaa yhdessä parhaan ystävänsä, Mikleon, kanssa.

Aika pian Soreyn tie kulkee kuitenkin pois Elysiasta. Hän ja Mikleo pelastavat eräistä raunioista prinsessa Alishan ja saavat tietää, mitä muualla maailmassa (jota ihmiset siis asuttavat) on meneillään. Erinäiset tapahtumasarjat ajavat heidät Alishan perässä Ladylaken kaupunkiin, missä Sorey päätyy muodostamaan sopimuksen tuliserafi Lailah'n kanssa. Hänestä tulee paimen, joka tarujen mukaan pelastaa maailman pahantahtoisuudelta (malevolence), joka muuttaa ihmisiä demoneiksi ja serafeja lohikäärmeiksi. Hänen on voitettava suurtuhon herra (lord of calamity) ja puhdistettava maailma kaikesta pahantahtoisuudesta. Ei ihan pieni taakka nuoren miehen hartioille.

Matkan aikana Sorey ystävystyy useamman serafin sekä prinsessa Alishan ja salamurhaaja Rosen kanssa. Molemmat nuoret naiset muodostavat hänen kanssaan eräänlaisen aseenkantajasopimuksen (squire pact), mutta varsinaisesta aseenkannosta ei tehtävässä ole kyse. Sopimuksen tarkoitus on vahvistaa Soreyn voimia ja toisaalta antaa naisille kyky vuorovaikuttaa serafien kanssa. Alishan kyvyt tosin jäävät vajavaisiksi, mutta siitä myöhemmin.

Minun näkemykseni on, että Sorey on hyvä ystävä sekä Alishan että Rosen kanssa, mutta mitään romanttista vipinää ei pääse syntymään. Hän on pääasiassa omistautunut tehtävälleen. Serafeihin hän näyttää suhtautuvan tasa-arvoisina kumppaneina, joskin erityisen lämmin suhde hänellä on Mikleoon. Jopa siinä määrin, että näin kaksikon ystävyydessä hieman vanhan avioparin piirteitä.

Kuten sanoin, minulle Sorey ei ollut erityisen kiinnostava hahmo, mutta hän oli kuitenkin ihan kiva ja kommunikoi muiden kanssa mielenkiintoisesti. Hän oli liima, joka piti muuta kööriä koossa. Hänen arvoaan tarinalle ei voi missään nimessä kiistää, vaikken hänestä niin välitäkään.


Sivuun jäänyt prinsessa Alisha


Alisha on Hylandin prinsessa, joka on äitinsä sosiaalisen statuksen vuoksi koulutettu ritariksi (hän ei siis ole todellakaan ensimmäisenä perimysjärjestyksessä). Hänen tärkein motiivinsa on suojella Hylandia hinnalla millä hyvänsä ja sitä varten hän on valmis jättämään eloon miehen, joka yrittää hänet murhata. Hän myös pyrkii salaamaan omat tunteensa, kun kaikkein läheisin ystävä paljastuu petturiksi.

Pelin alussa näyttää, että Alisha nousee Soreyn rinnalle toiseksi vahvaksi päähahmoksi, mutta hyvin pian hänen roolinsa pienenee huomattavasti. Myöhemmin hän tekee lyhyen paluun ja lisäksi hänellä on oma dlc:nsä, mutta muuten hän vaikuttaa tapahtumiin taustatekijänä. Alisha on aktiivinen toimija, mutta pelaajan kannalta hän valitettavasti toimii ruudun ulkopuolella. Tämä asia on ilmeisesti joissakin Tales-faneissa herättänyt suurtakin närää, he olisivat halunneet Alishan kokoaikaisesti Soreyn rinnalle ja pettyivät hänen roolinsa pienuuteen. Samasta syystä Rosen niskaan on sitten ladattu kuraa, hän kun tavallaan korvasi Alishan pelaajan tiimissä.

Mielestäni on kuitenkin uskottavaa, ettei Alisha lähtenyt Soreyn matkaan. Hänellä oli oma ritarin virkansa ja sitä kautta valtava vastuu Hylandista. Maasta, joka on paitsi sodassa, kärsii myös sisäisistä poliittisista ongelmista. Olisi ollut outoa, jos Alisha olisi työntänyt velvollisuutensa syrjään seuratakseen Soreyta. Hän kyllä tiedostaa Soreyn tehtävän tärkeyden eikä vähättele sitä, mutta samalla ymmärtää, että hänen tiensä täytyy kulkea toiseen suuntaan. Hän työskentelee Soreyn kanssa yhteen, jopa rinnakkain, mutta eri rintamilla. Kumpaakin tarvitaan, jotta pahantahtoisuudesta päästään. Alishan rooli ei siis lopulta edes ole kovin pieni, siitä vain näytetään pelaajalle valitettavan vähän.

Siinä, missä näen Soreyn puolelta pelkkää ystävyyttä suhteessa Alishaan, prinsessasta sain hieman erilaisen vaikutelman. Hänellä todennäköisesti oli muitakin tunteita Soreyta kohtaan, mutta hän ei tehnyt asian suhteen mitään, koska näki velvollisuudet suurempina. Alisha ei voinut ajatella itseään, koska hänen piti ajatella Hylandia ja koko maailmaa.

Alisha tosiaan sai myös oman dlc-sisältönsä, jonka laadusta voidaan olla montaa mieltä. Tuo dlc kuitenkin tuntuu vahvistavan teoriaa siitä, että hänellä saattoi olla lämpimiä tunteita Soreyta kohtaan. Tarinallisesti lisäsisältö ei silti paljoa anna. Alishan ja Rosen aiempi sivistynyt kommunikointi on vaihtunut sellaiseksi kissatappeluksi, ettei sitä katsele mielellään enkä oikeastaan edes halua ajatella sitä pelin kaanonina.

Myös Alisha oli minulle sellainen ihan kiva hahmo, jolla on merkitystä tarinalle, muttei oikeastaan minulle. En innostunut hänestä, mutta en inhonnutkaan. Häntä tarvittiin kokonaisuuden kannalta. Minua hänen puuttumisensa tiimistä ei kuitenkaan haitannut millään tasolla, koska koin Rosen huomattavasti mielenkiintoisempana.

Lapsuudenystävä Mikleo


Mikleo on itse asiassa syntyjään ihminen, mutta hänet uhrattiin lapsena rituaalissa, minkä jälkeen hänen äitinsä pyysi eräältä serafilta, että tämä voisi ottaa Mikleon ja tehdä tästä serafin. Mikleo ja Sorey päätyivät siten yhdessä Elysiaan ja kasvoivat lapsuudenystävinä. Jo tuolloin suunnitelmana oli, että Soreysta tulisi paimen, Mikleosta yksi hänen serafeistaan, mutta kumpikin eli onnellisen lapsuuden täysin tietämättöminä tulevaisuuden haasteista.

Siinä missä Sorey on herkästi innostuva ja iloisen reipas JRPG-sankari, Mikleo on huomattavasti rauhallisempi ja ajattelee tilanteita järjellä. Hän myös pyrkii pitämään Soreyn intoa aisoissa, jotta he eivät ajautuisi hankaliin tilanteisiin.

Aina Mikleon rauhallinen ulkokuori ei kuitenkaan pysy ehjänä. Edna painelee onnistuneesti Mikleon nappuloita mm. kutsumalla häntä Meeboksi ja lukuisia muita loukkauksia laukomalla (oma veikkaukseni on, että tuo on vain Ednan tapa osoittaa ihastusta). Myös Soreyn ollessa kyseessä Mikleo kiihtyy huomattavasti herkemmin. Sorey on hänen kiintotähtensä, jonka vuoksi hän on valmis tekemään kaikkensa. Jos Sorey taistelee maailman vuoksi ja Alisha Hylandin, Mikleon motivaatio on Sorey. Toki hänkin välittää maailmasta ja ymmärtää, että pahantahtoisuutta vastaan on toimittava, mutta silti kaikki tuntuu hänessä kulminoituvan ensisijaisesti Soreyn auttamiseen.

Mikleon puheissa Sorey korostuukin niin paljon, että näen tässä kohtaa kytevän rakkauden, joka ei vain pääse pelin aikana kukkaansa. Monestihan JPRG:ssä on se päähahmon lapsuudenystävä, joka on salaa rakastunut päähahmoon. Olen sitä mieltä, että näin on myös Tales of Zestiriassa, poikkeuksellisesti vain päähahmo ja lapsuudenystävä ovat samaa sukupuolta. Hieno homma!

Pelin lopussa Sorey jää puhdistamaan maailmaa pahantahtoisuudesta, kun muut poistuvat salaperäisestä lopputaistelupaikasta todelliseen maailmaan jatkamaan elämäänsä. Lopputekstien jälkeen nähdään kohtaus, jossa pitkähiuksinen vesiserafi kulkee raunioissa ja ojentaa lopulta kätensä Soreylle, joka on kipuassa takaisin todellisuuteen. Serafi puhuu Mikleon äänellä. Häntä ei näytetä kunnolla, mutta kyllä se Mikleo on, sanokaa minun sanoneen.

Haluankin ajatella, että kerrankin Taleseissa vihjailtu pari sai toisensa. Eihän siitä varsinaisia todisteita ole, mutta Sorey ja Mikleo ansaitsisivat sen kaiken kokemansa jälkeen. Jos ei muuta, ainakin he ovat taas yhdessä, mutta kenties tuosta yhdessäolosta muodostuu jotain muutakin kuin ystävyyttä.

Pari sanaa postaussarjasta


Tales of Zestirian hahmoista on ollut yhtä aikaa sekä kiva että hankala kirjoittaa. Pelasin pelin vähän turhan katkonaisesti, joten ajatukset ovat jääneet hajanaisiksi, muistikuvat rikkonaisiksi. Tästä huolimatta halusin hahmoihin paneutua ja eritellä ajatuksiani. Koko kööri ansaitsi saada vähän lisää blogihuomiota.

Dezeliin aion palata vielä myöhemmin ja tällä hetkellä näyttää siltä, että myös Ednasta ja Zaveidista saattaa olla lisää sanottavaa. Haluan kuitenkin pelata Tales of Berserian ensin loppuun ja paneutua näihin hahmoihin uudestaan vasta sen jälkeen.

Kuka tai ketkä ovat sinun suosikkejasi Tales of Zestirian hahmoista? Miksi pidät juuri heistä?

Lue myös:


Tales of Zestirian hahmopohdinnat 1: Dezel ja Rose
Tales of Zestirian hahmopohdinnat 2: Lailah, Edna ja Zaveid

http://www.pelit.fi/

2 kommenttia

  1. Tykkäsin kovasti kaikista näistä Zestirian hahmopostauksista! Vaikka meidän mielipiteemme eivät ihan mene yksiin (paitsi parissa tapauksessa), on oikeasti mielenkiintoista lukea omistasi enkä missään tapauksessa niistä pahastu. Miksi pahastuisinkaan? :D Tuo Soreyn ja Mikleon suhteen spekulointi varsinkin sai minut innostumaan, koska vaikka shippaan heitä, en missään vaiheessa ajatellut koko paritusta noin tarkasti. Kaikki sanomasi heistä tuntuu täysin järkeenkäyvältä.

    Yksi juttu jäi vaivaamaan: et tainnut kertoa Mikleosta omaa henk.kohtaista mielipidettäsi. Piditkö hänestä minkä verran, ärsyttikö hän sinua? Luin tuon kappaleen vielä uudestaankin, mutta taisit vain kertoa, millaisena hän pelissä esiintyy ja millainen hänen ja Soreyn suhde on sen aikana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, kappas! Postauksesta tosiaan jäi pois oma mielipiteeni Mikleosta, hyvä huomio. Mikleo menee minulla aika samaan kategoriaan Soreyn ja Alishan kanssa. Hänessä ei ole oikein mitään sellaista, miksi erityisesti pitäisin hänestä, mutta toisaalta ei mitään sellaistakaan, miksi en pitäisi. Ihan kiva tyyppi siis, vaikkei varsinaisesti sytytä. :)

      Se on tosin sanottava, että Ednan ja Mikleon väliset piruilut on todella hauskoja ja niitä olisi voinut seurata lisääkin. :D

      Poista