Videopelimeme: päivä 19 - suosikkigenre

Videopelimemeä taas. Tällä kertaan aiheena on niinkin jännittävä juttu kuin suosikkigenreni peleissä. Tarvitseeko tähän edes vastata? Voi hyvänen aika!




Päivä 19: Suosikkigenre


Ehehee, tuntuu vähän vitsiltä ryhtyä kirjoittamaan tästä aiheesta postausta, koska vastauksen pitäisi blogin lukijoille kyllä olla jo täysin selvä. Jos blogin aihepiiristä pystyy mitään päättelemään, suosikkigenreni on JRPG eli japanilaiset roolipelit.

Ehkä tätä voisi hieman perustella muullakin kuin sillä, että nyt vain satun tykkäämään niistä. En ole oikeastaan koskaan pysähtynyt kunnolla miettimään, miksi olen juuri JRPG:stä niin viehättynyt.

Listaan nyt muutaman syyn ja avaan niitä myös vähän. Nämä eivät silti välttämättä ole tärkeysjärjestyksessä.

1. Tarinat


Olen lapsesta asti rakastanut hyviä tarinoita. Ennen kuin pääsin tutustumaan japanilaisiin roolipeleihin, olin pelaillut lähinnä erilaisia tasohyppelyitä, Tomb Raideria ja tappelupelejä sekä seurannut sivusta mm. Resident Evileitä ja Dino Crisisia, joita en ikipäivänä pystyisi itse pelaamaan.

Kun sitten sain käsiini Final Fantasy VII:n, lumouduin pelissä olevan tarinan määrästä ja laadusta. Se oli minulle jotain ennenkokematonta. Fiilis oli samanlainen kuin kirjoja lukiessa, koska tarinaa oli niin paljon ja hahmot olivat todella persoonallisia. Sivujen kääntely oli vain vaihtunut ohjaimen pitelyyn, eikä minun tarvinnut itse luoda näkymää mielessäni. Saatoin uppoutua fantastiseen kertomukseen.

Sama kokemus jatkui, kun tyrkkäsin pleikkariin Final Fantasy VIII:n ja jonkin verran myöhemmin Final Fantasy IX:n. Enää en muuta malttanut pelatakaan! Hinkkasin noita kolmea peliä uskomattomalla vimmalla, niiden tarinoihin ei vain voinut kyllästyä.

Tuon nuoruuden kokemuksen pohjalta olen hakeutunut yhä uusien JRPG-seikkailujen pariin. Osa tarinoista on loistavia ja huonoimmatkin ovat olleet ihan kivoja. Yleensä tarinasta löytää edes jonkinlaisen kiinnostavan tarttumapinnan (tosin valitettavasti näin minulle ei käynyt Final Fantasy XV:n kohdalla).

Tiedostan, että  hyviä tarinoita on tarjolla myös muiden genrejen peleissä. Kaikkea en kuitenkaan ehdi enkä tykkää pelata (esim. kauhu), joten olenkin pysytellyt tavallaan tutussa ja turvallisessa vaihtoehdossa. Toisinaan kuitenkin saatan muihinkin genreihin tutustua joko omakohtaisesti tai sivusta seuraten.

2. Hahmot


Koen myös hahmot itselleni tärkeiksi. On epämiellyttävää, jos pelattavissa hahmoissa ei ole mitään kiinnostavaa. JRPG:ssä toistuvat kieltämättä tietyt hahmotyypit varsin usein, mutta toisaalta tiedän viehättyväni tietynlaisista hahmoista, joten seikka ei ole suoranaisesti häirinnyt minua. Silti on välillä kiva, kun jokin hahmo rikkoo oletettua kaavaa ja tekeekin jotain ennalta-arvaamatonta.

Hahmotyypeistä huolimatta monet JRPG-hahmot ovat tuntuneet varsin persoonallisilta ja aidoilta. Heillä on kiinnostava taustatarina, joka usein auttaa ymmärtämään hahmon käyttäytymistä paremmin. Monilla voi olla myös erikoinen ulkonäkö, joka monesti lisää allekirjoittaneen uteliaisuutta kyseistä hahmoa kohtaan.

Myös hahmojen suhteen olen varma, että muut genret tarjoavat yhtä lailla mielenkiintoisia ja persoonallisia hahmoja, ehkä jotkut jopa vähemmän kliseisiä kuin JRPG. Tarkoitus ei siis ole väittää, etteikö hyvää voisi olla muuallakin.

3. Peli- ja taistelutyyli


Tappelupelien hektisten nappulanhakkaussessioiden ja Tomb Raiderin nihilistisen tarkkojen hyppelyiden jälkeen oli yllättävän hauska siirtyä pelimaailmaan, jossa pääpaino on liikkumisella ja puhumisella. Sormiakrobatiaa ei tarvittu. En ole koskaan ollut siinä mikään huippu, joten minulle oli nautinto upota tarinaan ja hahmojen taustoihin ilman, että sormeni olivat solmussa.

Tykästyin siis kovasti vuoropohjaiseen taisteluun, joka antaa aikaa harkita seuraavaa siirtoaan ja mahdollisuuden taktikointiin. Kaikissa vanhoissakaan JRPG-peleissä ei toki ole vuoropohjaista systeemiä vaan toiset, esim. Star Ocean -sarja, ovat alusta asti olleet aktiivisempia. Itse olen kuitenkin pitänyt eniten Final Fantasy -sarjan erilaisista taistelusysteemiversioista, joissa vuoropohjaisuus on toiminut pohjana.

Nykyisin pelaan tosin myös muita sarjoja ja aktiivisemmat tyylit ovat tulleet myös tutuiksi. Ajoittain paluu vuoropohjaisuuteen vanhempien pelien kohdalla tuntuu vähän kankealta ja hitaalta, mutta toisaalta se on silti säilyttänyt myös oman kieron viehättävyytensä. Ehkä se on minulle edelleen vähän salarakas, vaikka aktiivisemmat ja nopeatempoisemmat taistelut tuovat voimantunnetta.

Edelleenkään en ole sormiakrobatian ja kiihkeän nappuloiden takomisen suuri ystävä. Nautin taisteluni ja pelini mieluiten rentoina ja mieluusti otan itselleni aikaa ajatteluun.

4. Visuaalinen ilme


JRPG on minulle silmäkarkkia. Rakastan upeita maisemia, fantastisia kaupunkeja, pieniä viehättäviä kyliä, eläimistöä ja usein myös hahmojen ulkonäköä. Kyllä, moni muukin genre tarjoaa tätä kaikkea, ja ihastelenkin usein muiden postaamia kuvakaappauksia peleistä, joita en ole itse pelannut.

Nykyisin on mahdollista tehdä visuaalisesti erittäin realistisia hahmoja ja hulppeita maisemia. Tykkään silti myös vanhempien pelien visuaalisesta ilmeestä. Esimerkiksi Final Fantasy VI, IX ja XII ovat minusta aivan törkeän kauniita kukin omalla tavallaan. Uudemmista peleistä esimerkiksi Star Ocean: Integrity and Faithlessnessin maisemat ja hahmot iskivät minuun erittäin vahvasti, vaikka animemaista tyyliä on taidettu jossain kritisoidakin.

5. Musiikit


Varsinkin Final Fantasy -sarjan musiikit ovat minulle suurta rakkautta. Tykkään sekä Nobuo Uematsun, Hitoshi Sakimoton että Masashi Hamauzun sävellyksistä. Muutkin peleissä nähdyt säveltäjät ovat ihan ok, mutta nuo kolme ovat minulle vahva kärki ja toivon kuulevani heidän kättensä jälkeä vielä tulevissakin Final Fantasyissä. Saapa vain nähdä, miten siinä vielä käy.

Myös Bravely Defaultin musiikit ovat olleet minulla ahkerassa kuuntelussa. Sen sijaan Star Ocean- ja Tales-sarjojen soundtrackeja en ole ostanut. Kummissakin peleissä tuntuu olevan biisejä, jotka ovat helmiä, mutta sitten myös paljon sellaista taustapimpottelua, joka menee kyllä pelatessa, mutta jota en muuten kuuntelisi.

FF-levyt soivat minulla usein ja olen kokenut ne sopivaksi kirjoitusmusiikiksi. Toisaalta välillä on mukava vain sulkea silmät ja fiilistellä pelien tunnelmia kappaleiden kautta.


Siinäpä viisi asiaa, jotka minulle JPRG:ssä iskevät. Lisääkin varmaan löytyisi, jos tosissani lähtisin tonkimaan, mutta mennään nyt näillä.


Lue myös, miksi genre välillä ärsyttää:


JRPG-ärsytykset

Mikä on justiinsa sinun suosikkigenre ja miksi?

Tulossa seuraavaksi: Pelin jatko-osa, johon petyit



http://www.pelit.fi/

Ei kommentteja