Miten kolmekymppinen löytää aikaa pelaamiseen?

Tuntuuko, että elämä menee oravanpyörässä pyörimiseen? Kiirettä riittää, vastuu painaa ja omaa aikaa ei ole? Niin minustakin! On tuntunut jo monta vuotta. Olen ylittänyt maagisen kolmenkymmenen ikävuoden rajapyykin ja yhtäkkiä elämä on täynnä kaikkea ja aikaa harrastuksille on huomattavasti vähemmän kuin ennen. Mikä avuksi?


Oi, autuas nuoruus! Sitä tuli koulusta, söi, teki läksyt ja sen jälkeen oli vapaa koko illan puuhaamaan, mitä mieli. Aikaa tuntui olevan, vaikka joskus kyllä illat venähtivät ja aamulla luomet painoivat. Nykyisin päivät hujahtavat ohitse ilman, että edes tajuaa, eivätkä illat kovin usein venähdä, mutta luomet painavat senkin edestä aamuisin.

Olen monesti miettinyt, mihin se aika oikein katoaa. Pystyn ymmärtämään lapsiperheiden ruuhkavuodet. Kun on lapsia, täytyy heitä huomioida, ruokkia ja muutenkin huolehtia. Kotitöiden määrä kasvaa, kun pyykkiä ja tiskejä on enemmän. Useampi ihminen myös sotkee enemmän kuin yksi tai kaksi, joten kenties siivotakin pitää useammin. Ei ihme, jos oma aika tuntuu olevan kortilla.

Meillä ei ole lapsia. Pyykkiä tarvitsee pestä maksimissaan pari kertaa viikossa, ellei meillä ole ollut yövieraita, mikä heti nostaa lakanapyykin määrää huimasti. Tiskit pesee kone, jonka täyttämiseen ja tyhjentämiseen ei mene kovinkaan paljon aikaa. Ruokaa emme juuri iltaisin laita, eikä siivotakaan tarvitse ihan älyttömän usein.

Silti tuntuu, että illat vain hujahtavat eikä ehdi tehdä mitään. Minulla aikaa syö blogi(t), ompeluhommat ja ennen kaikkea kirjoittaminen, mies katsoo animea aktiivisesti (minä yleensä vain paria sarjaa kerrallaan). Sitten on tietysti ihana, kamala some, joka on myös melkoinen aikasyöppö, mutta toisaalta bloggaajalle aika välttämätön kumppani. Niin ja kyllä niitä kotitöitäkin tarvitsee silloin tällöin tehdä ja sukulaisia sekä ystäviäkin on hyvä välillä nähdä. Arkinen oravanpyörä siis pyörii.

Kahden pelaajan taloudessa oman haasteensa tuo tietysti myös laitteiden jakaminen. Jos toinen pelaa konsolilla X, on se automaattisesti pois toisen käytöstä. Koska telkkareitakin on meillä tarjolla vain yksi, ei oikeastaan ole mahdollista, että molemmat istuisivat konsoleiden ääressä yhtä aikaa, vaikka niitä taloudesta useampi löytyykin. Toki sitten PC:llä ja konsolilla on mahdollista pelata samaan aikaan, mutta minähän en tunnetusti ole vieläkään PC Master Raceksi muuttunut, vaikka pelikelpoisen koneen omistankin. 

Meidän arkiset ajankäyttöhaasteet eivät varmastikaan ole täysin samoja kuin juuri sinun, mutta uskon, että pystyt helposti korvaamaan listan omillasi.

Okei. Nyt on siis paikallistettu, mihin aika menee ja mikä kaikki pelaamista rajoittaa. Sitten tarvitseekin enää ratkaista ongelma.

Eli miten sille pelaamiselle löytää aikaa?


1. Karsi muusta tekemisestä


Mieti, mistä voi tinkiä. Tarvitseeko siivota joka viikko vai riittäisikö joka toinen? Tuleeko tv:stä tuijotettua turhia ohjelmia, jotka eivät oikeasti edes kiinnosta? Jätä mokomat tuijottamatta ja siirry pelin pariin. Meneekö ilta somea selatessa? Ehkä sitäkin on mahdollista rajoittaa, kaikkia päivityksiä ei tarvitse lukea heti niiden ilmestyessä.

Älä kuitenkaan suututa puolisoa luistamalla sovituista kotitöistä. Kun oma harrastus vaikuttaa yhteiseen tekemiseen, on syytä aina keskustella. En tarkoita tällä, että puolisolta pitäisi pyytää lupa pelaamiseen, mutta toisen arvostuksen vuoksi on hyvä ehdottaa, josko muutettaisiin kuviota hieman, jotta molemmille vapautuisi aikaa omiin harrastuksiin.

2. Organisoi arki


Sukulaisvierailut on helppo laittaa kalenteriin, samoin hammaslääkärit, salilla käymiset jne. Miksei pelaaminenkin voisi olla siellä? Toki spontaanius katoaa, mutta ehkä se on pieni riesa verrattuna siihen, että harrastukselle on viikossa oma, varattu kolo.

Minulla on tällä hetkellä arki-illoista varattu aika klo 20-22 Tales of Berserian pelaamiseen. Joskus toki tulee aloitettua jo aiemmin ja perjantai-iltana voi vierähtää pidempäänkin. (Ja uuden Zeldan ilmestymisen myötä olen vähän joustanut tässä, jotta mies saa nauttia uudesta pelistään täysvaltaisesti juuri silloin, kun hänelle sopii. Asia ei ole ongelma, koska tarvittaessa jousto toimii myös toiseen suuntaan.)


3. Tee pelaamisesta yhteistä laatuaikaa


Tämä ei varmastikaan toimi kaikissa tilanteissa, mutta toisinaan on varsin pätevä ratkaisu. Mitäpä, jos elokuvan katsomisen sijaan viettäisikin puolison kanssa peli-illan? Jos viikonloppuiltojen ilona on leffan lisäksi ollut viiniä ja juustoa, ne kyllä toimivat pelienkin kanssa, kunhan valitsee pelin siten, ettei pieni hiprakka haittaa. Tietysti tähän vaaditaan se, että puolisokin innostuu ajatuksesta. Kahden pelaajan suhteessa toiminee siis parhaiten, mutta voi sen pelaamattomankin puolison saada joskus vähintäänkin katselijaksi houkuteltua valitsemalla esimerkiksi juonipainotteisen pelin, jota toinen voi seurata kuin elokuvaa ikään.

Väittäisin saman toimivan myös lasten kanssa (jätetään ne viinit ja juustot kuitenkin silloin pois, jooko?). Tällöin on ehkä syytä miettiä pelivalinnat tarkemmin. Ei korkean ikärajojen pelejä ja teematkin siten, ettei niistä ole lapselle haittaa. Pienten lasten kohdalla voi olla tarve miettiä myös kielikysymyksiä. Juonipainotteinen englanninkielinen peli ei välttämättä ole paras valinta, jos lapsi ei vielä puhu edes suomea kunnolla. Maalaisjärki siis kehiin.

Joka tapauksessa lapset varmasti nauttivat vanhempansa kanssa pelaamisesta ja kyllä vanhempikin voi siitä innostua. Eräässä entisessä työpaikassani oli ihan parasta, kun asiakkaan läksyjen teon jälkeen oli luvassa yhteinen pelihetki. Siitä nautti asiakas, kun sai aikuisen ihmisen kanssaan konsolin ääreen (muut työntekijät eivät hänen kanssaan pelanneet), ja myönnettävä on, että niin nautti tämä työntekijäkin, vaikkeivät valitut pelit olleetkaan omia suosikkeja (ai, että olen surkea Need for Speedissä :D). Kuten sanottua, omista lapsista ei ole kokemusta, mutta jos minulla sellaisia olisi, voisin hyvin kuvitella viettäväni heidän kanssaan pelihetkiä.

4. Järjestä aikuisten peli-iltoja


Peli-illan voi järjestää ihan vain itselleen tai sitten kaveriporukalle mieltymyksistäsi riippuen. Mikäli puolisokin pelaa, sen voi järjestää kahdestaan, jolloin se meneekin suoraan edelliseen kategoriaan. Jos puoliso taas ei pelaa, ei asian pitäisi olla kummoisempi kuin se, että lähtisi ulos kavereiden kanssa ilman puolisoa. Ei sitä joka ilta tietysti välttämättä sovi tehdä (tämäkin riippuu siitä, mitä suhteessa on sovittu), mutta joskus voi irrotella.

Jos perheessä on lapsia, voi pyytää puolisoa ottamaan muutamaksi tunniksi hoitovastuun ja lähtemään lasten kanssa vaikkapa HopLopiin tai sukulaisille. Muista tässä kohtaa kuitenkin vastavuoroisuus, puoliso haluaa varmasti yhtä lailla silloin tällöin aikaa omille jutuilleen. Viihdytä sinä siis silloin tenavia. Joskus lapset voi myös laittaa ulkopuoliselle hoitoon, jolloin molemmat saavat yhtä aikaa vapaata. Onkin sitten parista kiinni, käytetäänkö aika pelaamiseen vai johonkin muuhun.

5. Hanki käsikonsoli


Itse en ole hankkinut käsikonsoleita ajanpuutteen vuoksi vaan muista syistä, mutta eräs tuttavani kertoi, että käsikonsolin ansiosta hän vihdoin ehtii pelata enemmän. Hän koki, ettei arjessa ole mahdollista valloittaa telkkaria ja sohvaa pelaamista varten, mutta iltaisin käsikonsolilla pelaaminen onnistuu näppärästi ja samalla voi kuitenkin nyhjätä puolison kyljessä, kun tämä viihdyttää itseään lempisarjansa parissa.

Bonuksena käsikonsolin voi napata mukaan matkaan, kun aamulla lähtee töihin. Bussimatkan aikana ehtii edistää peliä mennen tullen. Jos siis käsikonsoleille löytyy mieleistä pelitarjontaa (esim. joitain PS4 pelejä julkaistaan myös PS Vitalle), tämä voi olla ihan varteenotettava ratkaisu ajankäytön haasteisiin.

Mikä on sinun ratkaisusi? Mistä lohkaiset aikaa pelaamiselle vai riittääkö sinulla sitä yhä, vaikka ikävuosia on tullut lisää ja elämäntilanne muuttunut? Kerro omat hyvät vinkkisi!

Lue myös:


Peliriippuvainenko?
Pelaaminen ja ystävyyssuhteet
Pelejä parisuhteessa


Level up!:n ulkopuolelta:


Aiheesta kirjoitti myös LilnYellow Ragequit-blogissa: Peliaika ja mistä sitä löytää.

http://www.pelit.fi/

12.3.2017 Lisätty linkki Ragequit-blogin postaukseen

6 kommenttia

  1. Tällä hetkellä kun haluan pelata Zeldaa monta tuntia päivässä ainoa vaihtoehto on karsia yöunista. Toisin sanoen aikaisin ylös tai kukutaan myöhään. 4-5 tunnin yöunet tosin alkavat kostautua pitkän päälle, mutta kyllä sen kestää kun on niin hyvä peli x)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, minä en oikein toimi, jos pohjalla on noin vähän yöunia. Saa nähdä, joudunko joskus vastaavaan valintatilanteeseen. :D

      Poista
  2. Vastasin omalla postauksella, kun tuntui että kommenttikenttä ei enää riittänyt. :D
    http://justdontqqonlife.blogspot.nl/2017/03/peliaika-ja-mista-sita-loytaa.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan mahtavaa, että innostuit myös kirjoittamaan aiheesta. Lisäsin linkin postaukseen. :)

      Poista
  3. Meillä on kovasti käytössä tuo "Tee pelaamisesta yhteistä laatuaikaa" kohta! Joskus myö pelataan yhdessä, PC:llä tai konsolilla, mutta sitäkin useammin teemme niin, että mies pelaa ja mie köllöttelen sohvalla ja katson hänen pelaamistaan television kautta. Usein näin käy sellaisten pelien kohdalla, mitä en itse osaa tai uskalla pelata, esim. useimmat kauhupelit. Siinä sitten voi yhdessä ratkoa pelin puzzleja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa kivalta!

      Meillä myös katsellaan toisen pelaamista puolin ja toisinkin, mutta kauhupelit pitää tuijottaa YouTubesta, koska kumpikaan ei niitä pysty pelailemaan. :D

      Poista