Lost Sphear - toisinto I am Setsunasta vai jotain erilaista?

I am Setsuna saa ensi vuonna seuraajan, jossa on paljon samaa henkeä ja visuaalista ilmettä. Tarjoaako peli muuten samaa settiä vai onko luvassa jotain uutta? Pohdiskelin Lost Sphearia tuoreen julkistuksen ja trailerin tiimoilta.



Square Enix julkisti ihan hiljattain I am Setsunan seuraajan eli Tokyo RPG Factoryn tällä hetkellä työstämän Lost Sphearin. Peli ilmestyy vuoden 2018 alkupuoliskolla PlayStation 4:lle, Nintendo Switchille ja Steamiin PC-pelaajien iloksi. Tarina kertoo nuoresta pojasta, joka näkee unen, missä hänen kotikaupunkinsa katoaa. Yhdessä tovereidensa kanssa poika haluaa estää maailmaa katoamasta.

Virallinen traileri:



Vaikka Lost Sphear on I am Setsunan seuraaja, se ei jatka pelin tarinaa tai liity sen maailmaan millään tavalla. Se on oma, itsenäinen kokonaisuutensa samalla tavalla kuin Final Fantasy -sarjan eri osat. Silti yhteneväisyydet I am Setsunan kanssa ovat ainakin ennakkotietojen ja trailerin perusteella selkeästi tunnistettavissa.

Tuttu henkäys


Lost Sphear tuo visuaalisesti välittömästi mieleen I am Setsunan. Maisemat eivät tällä kertaa peity pelkkään lumeen vaan niissä näyttäisi olevan enemmän vaihtelua. Graafisesti ne kuitenkin ovat hyvin samankaltaisia kuin edeltäjässään.


Maisema on kuvissa erilainen, mutta hahmojen olemus ja tunnelma hyvinkin samankaltaisia. Heti kun näin videolla tyypin seisomassa kielekkeellä, mielleyhtymäni I am Setsunaan oli hyvin vahva. Hetken jopa epäilin kielekkeen olevan sama, mutta kun tarkastelin kuvakaappauksiani I am Setsunasta, totesin niissä sittenkin olevan eroja. Kyse siis tuskin on samasta paikasta (tai maailmastakaan), mutta yhtymäkohdat ovat vähintäänkin henkisellä tasolla olemassa.

Totuttuun JRPG-henkeen Lost Sphearissa lähdetään pelastamaan maailmaa. Ilmeisesti tällä kertaa tarina ei kuitenkaan sisällä samanlaista uhrautumisen teemaa kuin I am Setsunassa, mutta toisaalta en yllättyisi, jos jotain sensuuntaistakin tulisi myöhemmin vastaan.

Taistelusysteemin on kerrottu olevan samankaltainen ATB kuin I am Setsunassakin, mutta ilmeisesti sitä on jollain tavalla kuitenkin kehitetty pelaajalle ystävällisemmäksi. Kenties kuulemme tarkempia yksityiskohtia myöhemmin.

Videon perusteella viholliset ovat joka tapauksessa hyvin samanlaisia kuin edeltäjässä. Ärsytys nostikin välittömästi tuttua päätään, kun näin pirulliset pingviinit ruudulla (ja minä yleensä pidän pingviineistä!).

Hahmomallit ovat samanoloisia kuin I am Setsunassa, mutta vielä emme tiedä, millaisia persoonia meille tällä kertaa esitellään. Oma veikkakseni on, että saamme kattauksen JRPG:n perinteisistä hahmotyypeistä, mutta katsotaan, meneekö veikkaukseni täysin metsään. Ehkä minut yllätetään aivan uudenlaisessa hahmolla (tai sitten ei, koska peli syleilee mennyttä samalla tavalla kuin edeltäjänsä).


Outo odotus


Blogia ahkerasti lukeneet tietävät, ettei I am Setsuna kolahtanut minuun läheskään täysillä. Minun piti puolittain pakottaa itseni pelaamaan se loppuun. Pelissä oli paljon hyvää, mutta se kaivoi menneisyydestä myös joukon asioita, joita en oikeastaan kaipaa, ja lisäsi soppaan omia mausteitaan, joista puolestaan en niin välittänyt.

Tästä syystä suhtautumiseni Lost Spheariin on ristiriitainen. Jos en olisi pelannut I am Setsunaa pohjalle, odottaisin tätä luultavasti jo kieli vyön alla roikkuen. Nyt sen sijaan muistuttelen itselleni, ettei kannata kasvattaa hypeä liian suureksi, ettei romahdusta tule sitten, kun peli vihdoin on käsissä.

Toisaalta haluan uskoa, ettei peli ole pelkkä kopio edeltäjästään. Maisemat eivät ole enää silkkaa ankeaa lumimestaa (en ole koskaan pitänyt lumipaikoista JRPG:ssä) vaan nyt on tarjolla jotain muutakin. Äkkiseltään pelistä tulee talven sijaan mieleen syksy, mutta ainakin trailerissa vilahtanut kieleke oli kesäisen vihreä, joten kenties emme nyt jumitu yhteen vuodenaikaan.

Jos jatkuvaa lumessa kahlaamista ei lasketa, tykkäsin I am Setsunan visuaalisesta ilmeestä hyvinkin paljon. Siinä mielessä myös Lost Sphearin ilme miellyttää minua suuresti ja oletan jo ennakkoon viehättyväni siitä pelaamisen aikana.

I am Setsunan hahmot olivat ihan kivoja, vaikkeivät aiheuttaneet suuria väristyksiä sisimmässä. Tämä on se taso, mitä vähintään odotan myös Lost Sphearilta, mutta en pahastu, jos saan vähän suuremman elämyksen hahmoista ja heidän välisestä kemiastaan. Se on kuitenkin minulle monissa peleissä se mauste, josta eniten hyvän juonen ohella tykkäilen.

Taistelusysteemi on ehkä se juttu, mikä minua eniten pelissä arveluttaa näin etukäteen. Minulla oli tuskaisia vaikeuksia joidenkin bossien ja jopa rivivihollisten kanssa I am Setsunassa enkä missään vaiheessa päässyt kunnolla kiinni hahmojen kykyihin tai kehitykseen. Varmasti mukana oli omaa vikaakin, mutta mielestäni peli myös selitti asiat yliolkaisesti. Toisaalta lopputaistelut hoituivat niin heittämällä, että suorastaan ihmettelin tilannetta.

Nyt siis pelkään, että Lost Sphearin kanssa käy samalla tavalla ja turhaudun peliin taistelemisen vuoksi, vaikka se muuten voisi ollakin tosi jees. Se olisi varsin kurja kokemus, koska salaa olen siitä jo vähän innoissani (voi aivot, miksi teette tämän minulle?!).

Mitäpä tässä voisi enempää sanoa? Peli meni hankintalistalle, mutta yritän olla laittamatta sen niskaan liian suuria odotuksia. Onpahan nyt ainakin ensi vuodeksi tiedossa yksi uutuuspeli, jolla voin itseäni viihdyttää.

Mitä sinä ajattelet Lost Sphearista? Aiotko hankkia vai mietitkö vielä?

Lue myös:


I am Setsuna - uusi peli täynnä tuttuutta
Setsuna tarjosi lämmintä henkeä ja kylmiä puistatuksia



http://www.pelit.fi/

PS. Ensi viikolla blogissa julkaistaan arvonta, joten nyt kannattaa pysyä kuulolla!

3 kommenttia

  1. Oletko ehtinyt kokeilla Lost Sphearin demoa? Olisi mielenkiintoista kuulla mielipiteesi siitä. Taistelusysteemi oli siinä minusta aika monipuolinen ja haastava. Varsinaisessa pelissä kykyjä varmaan opitaan demosta poiketen vähän kerrallaan niin että pääsee helpommin sisälle. Tarinasta ei ehtinyt kovin paljon selvitä; lyhyt pätkä ei ollut kauhean omaperäinen. I am Setsunaa en ole itse kokeillutkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Mukavaa, että sellaisia tulee myös näihin vähän vanhempiin postauksiin.

      Latasin Lost Sphearin demon joulukuussa ja minun oli tarkoitus bloggata siitä, mutten koskaan pelannut sitä loppuun. Taistelusysteemi oli tosiaan monipuolinen ja haastava, mikä voisi olla antoisaa, jos siihen paneutuisi.

      Valitettavasti minut valtasi jo demoa pelatessa sama turhautunut ärtymys, jonka vallassa kahlasin I Am Setsunan loppuun, mikä johtikin siihen, etten tosiaan pelannut demoa läpi ja jätin siitä myös bloggaamatta.

      Uskon, että Setsunan faneille pelielämys on todella nautinnollinen ja kenties monille muillekin. Demon perusteella minulle kuitenkin jäi tunne, että semi-kiinnostavista tarinallisista lähtökohdista huolimatta, en ole sen kohdeyleisöä. Jos demon pelaaminen loppuun tuntuu ajatuksena tuskalliselta, en usko, että jaksaisin varsinaista peliäkään kahlata läpi. Tällä hetkellä näyttää siis epätodennäköiseltä, että hankkisin sen.

      Toivottavasti sinä kuitenkin viihdyt pelin parissa, jos päädyt sen hankkimaan. :)

      Poista
  2. Kiitos vastauksesta. Minäkään en varmaan demon perusteella hanki tätä peliä. Oli se kyllä ihan hauska, joten katsotaan nyt!

    VastaaPoista