keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Pitkä taival World of Final Fantasyn parissa

Ostin World of Final Fantasyn julkaisupäivänä 28.10.2016 ja se on minulla edelleen kesken. Pelikellossa komeilee vajaat 40 tuntia yhteistä taivalta Reynnin ja Lannin kanssa, enkä tiedä, onko edessä oleva matka vielä pitkä vaiko hyvinkin lyhyt.


Kun kuulin World of Final Fantasysta ensimmäistä kertaa, minulla oli epäilykseni sen suhteen. Aavistelin sen olevan pienoinen rahastusautomaatti, johon ilmestyy loputtomasti uusia (vanhoja) hahmoja championeiksi rahaa vastaan peliin lunastettavaksi. No, tässä olen ollut väärässä. Muutama DLC peliin on tullut, mutta eipä niitä kasapäin ole ilmestynyt. (Enkä muuten vieläkään ole päässyt PSN:stä lataamaan sitä ilmaiseksi luvattua Balthieria, mutta ehkä se sitten ei koskenut Eurooppaa... murh.) Olen siis valmis myöntämään, että erehdyin.

Kun peliin sitten tartuin, se vaikutti ihan mukavalta ajanvietteeltä. Taistelu ei tuntunut kovin monimutkaiselta ja nostalgian nälkäisen ruokahalua kutiteltiin mukavasti vanhojen Final Fantasy -hahmojen esiintymisillä. Toisaalta päähahmokaksoset eivät juuri tehneet vaikutusta vaan tuntuivat kilpistyvän kumpikin yhteen ominaisuuteen: toisella on ruuvi liian löysällä ja toisella se on kiristetty liian tiukalle. Saadaanhan tästä konfliktia hahmojen välille, mutta tarpeeksi toistettuna se alkaa jo puuduttaa.

Keskeytyksiä ja uusia aloituksia



En ole peliä sentään ihan alusta aloittanut uudestaan, mutta se on silti keskeytynyt useamman kerran. Ensin se jäi Final Fantasy XV:n jalkoihin, sitten Tales of Berserian ja lopulta vielä NieR: Automatan. Kaikissa väleissä kyllä pelailin sitä vähän ja vakuuttelin itselleni, että nyt pelaan sen loppuun tai Bahamut minut vieköön. Sitten tuli jotain kiinnostavampaa ja peli jäi pölyttämään hyllyä.

Nyt olen ollut parisen kuukautta taas siinä pisteessä, että peli piti aloittaa pitkän tauon jälkeen uudestaan. Aloitin ja olenkin pelaillut takkuisasti aina silloin tällöin eteenpäin. Tavallaan haluan nähdä tarinan loppuun asti, mutta jokin tässä nyt kirraa.

Siispä pelaaminen on taas jäänyt ja sitten olen ruoskinut itseäni aloittamaan uudestaan. Olen aiheuttanut itselleni umpikujan, jossa tunnen huonoa omatuntoa siitä, etten ole pelannut taaskaan. Tämän takia en sitten ole voinut pelata mitään muutakaan, koska "nyt minun pitää saada World of Final Fantasy läpäistyä". Tiedän, tiedän, kyseessä on täysin itse aiheutettu olematon ongelma, mutta joskus tuolla korvien välissä tapahtuu kummia juttuja.

Siispä pelaan pätkän, turhaudun ja olen monta päivää pelaamatta. Lopulta pakotan itseni taas pelaamaan pätkän, turhaudun uudestaan ja olen monta päivää pelaamatta. Ei kuulosta ihan fiksulta toiminnalta.

Kun kaikki alkaa ärsyttää...


Olen pähkäillyt mielessäni, mikä tässä nyt on niin vaikeaa. Ihan tosissani haluan tykätä pelistä ja tavallaan tykkäänkin, mutta sitten en taas tykkääkään.

Minusta on ihanaa, että vanhat hahmot ovat päässeet esiintymään pelissä, mutta osa tuntuu olevan ihan vääränlaisia. Esimerkiksi Squall ei tunnu yhtään omalta itseltään enkä saa oikein otetta Vivistäkään. Toisaalta Farisin ja Quistisin näkeminen yhdessä sai sydämet pomppimaan silmissä. Sisäinen fanityttöni siis kamppailee ristiriitaisten tunteiden vallassa.

Pelin luolastot tuntuivat aluksi olevan hyvässä tasapainossa suhteessa tarinapätkiin, mutta matkan edetessä ne ovat tuntuneet koko ajan pidemmiltä. En ole aivan varma, ovatko ne sitä oikeastikin, mutta ainakin fiilis on hyvin vahva. Viimeistään puolivälissä huokailen jo, että voisiko luolasto kohta loppua, eivätkä toistuvat satunnaistaistelutkaan jaksa innostaa.

Taistelut ovatkin alkaneet tuntua puuduttavilta. Vaikka ensin oli kiva nappailla otuksia omaan kokoelmaan, kehittää niitä ja testailla erilaisia taitoja, nyt vain tuskastun, jos pitäisi siepata jokin uusi. Vielä karseampaa on, jos sitä pitäisi vielä jaksaa kehittääkin. En vain jaksa.

Ja sitten ne hahmot! Vaikka alkuun virnistelin pitkin matkaa, nyt otsasuoneni alkaa tykyttää aina, kun Lann avaa suunsa (eikä Reynn ole paljon parempi). Kaipaisin hahmoille enemmän persoonaa ja monipuolisempaa vuorovaikutusta.


Vika pelaajassa?


Ehkä totuus on, etten vain ole World of Final Fantasyn kohderyhmää. Ei se ole pelinä mitenkään umpisurkea (jos nyt ei maailman paras teoskaan), mutta lopulta se ei vain taida iskeä minuun.

Olen pettynyt, mutten tiedä, olenko pettynyt enemmän peliin vai itseeni. Mietin edelleen, jatkanko eteenpäin pinnistelyä saadakseni pelin roikkumasta listoilta vai luovutanko suosiolla. Onko tässä puurtamisessa enää mitään järkeä?

Toisaalta asioiden kesken jättäminen on aina vähän kurjaa, ja onhan pelillä ollut hetkensä. Ajoittain olen jopa nauttinut siitä. Täytynee varmaan nukkua vielä yksi yö, ennen kuin teen päätöksen suuntaan tai toiseen.

Onko sinulla samanlaista kokemusta jostain pelistä? Kuinka helposti droppaat pelin, jos et enää nautikaan sen pelaamisesta?


http://www.pelit.fi/

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti