sunnuntai 6. elokuuta 2017

Minun tarinani Final Fantasy X:n parissa

Tällä viikolla palasin Final Fantasy VIII:aan hahmopohdintojen avulla. On myös toinen Final Fantasy, jota olen kyllä pelannut, mutten siitä juurikaan kirjoittanut blogissa. Kyseessä on Final Fantasy X.






Hankin Final Fantasy X:n takia PlayStation 2:n. Tosin rahan kerääminen tuotti silloisessa elämäntilanteessa haasteita, joten julkaisupäiväksi en saanut kumpaakaan. Jonkin verran myöhemmin onnistuin kuitenkin ostamaan käytetyn PS2:n ja sain pelinkin hankittua.

Aloitin pelin varsin innostuneena. Muistin nähneeni siitä mainoksen elokuvateatterissa ja voi pojat, se näytti upealta. Ja kyllähän pelin aloitus on edelleen hieno. Musiikki on loistavaa ja tunnelma kohdallaan. Ilmassa on suuren seikkailun tuntua ja jännitystä.

Minulla kuitenkin meni vuosia pelin läpäisyyn. Mitä oikein tapahtui?

Raivostuttavat hahmot


Ensimmäisenä pelissä tapahtui Tidus. Tykkäsin kovasti Cloudista päähahmona ja Zidanesta vielä enemmän. Squallia pidin idioottina ja yllättäen FFVIII onkin toinen niistä Final Fantasyistä, jotka jäivät pitkäksi aikaa kesken. Tosin päähahmo ei ollut ainoa syy, eikä ollut FFX:ssäkään, mutta käydään se ensiksi pois alta.

Siispä Tidus. Hän tuntui minusta tyhjäpäiseltä koheltajalta, jolla on aina nälkä. Tyhjäpäisyyden lisäksi hänellä tuntui olevan rasittavia perheongelmia. Eipä sillä, kenellä tahansa voisi olla niitä, jos isänä olisi Jecht ja äiti olisi isän fanityttö, joka ei muusta välitäkään. Joka tapauksessa Tidus perheineen sai minut lähinnä puistelemaan päätäni turhautumisesta.

Lisäksi Tidus sai minut tuntemaan vahvaa myötähäpeää niin Blitzball-uhoamisellaan kuin jatkuvalla "This is MY story" -huutelullaan. Voisin sanoa, että nykyisin ymmärrän, mistä hänen elämöintitarpeensa kumpuaa, mutta se ei valitettavasti poista ärtymystä. Nyt kun en ole aikoihin ollut FFX:n kanssa tekemisissä, suhtautumiseni Tidukseen on laantunut. Kuitenkin joka kerta pelin pariin palatessa (vaikka vain toisen pelaamista vierestä seuraten) ärsytyskäyräni kääntyy nousujohteiseksi. Ei auta, että ymmärrän hahmoa, en silti jaksa kuunnella häntä.

Seuraavaksi tapahtui Wakka. Häntäkin ymmärrän nykyisin paremmin, mutta tuolloin hän tuntui miltei yhtä tyhjäpäiseltä kuin Tidus, joskin eri tavalla. Tulkitsin hänet yksisilmäiseksi putkiaivoksi, joka kaiken muun päälle on vielä rasisti. Toki Wakkan ajatusmaailma laajenee pelin aikana ja hän oppii päästämään irti rasismistaan, mutta jokin hänen perusolemuksessaan nyppii silti hermojani.

En kykene ymmärtämään, mitä esimerkiksi Lulu näkee Wakkassa. Ei kai se toisaalta minun asiani olekaan ja sinällään on kiva, että pelissä on muitakin pareja kuin päähahmo ja hänen rakkaudenkohteensa. En kyllä silti ymmärrä, miksi Wakka, mutta samapa se.

Viimeiseksi tapahtui vielä Yuna. Siellä teinivuosieni päiväkirjassa lukee, että "Yuna on tekopyhä hymistelijä". Noh, en tiedä enää, mitä tuolla oikein tarkoitin, mutta pidän Yunaa edelleen melko epäkiinnostavana hahmona. Hänessä ei ole suoranaista vikaa, mutten löydä hänestä oikein mitään tykättävääkin. Hän on liian neutraali tai jotain.

Sitten kun yksi tarinan pääelementeistä on eeppinen rakkaus Tiduksen (ärsyttävä) ja Yunan (tylsä) välillä, minun kohdallani kaikki romantiikka menee hukkaan. En sano, etteikö heidän rakkaustarinansa ja sen päätös olisi kohauttava. Ongelma vain on, etten perusta suhteen osapuolista.

Haluan kuitenkin korostaa, etten tarkoita tällä kritisoida yhdenkään hahmon faneja. Minusta on ihanaa, että eri ihmiset fanittavat eri hahmoja. Jakakaa sitä rakkauttanne hahmoa kohtaan. Se on aina mahtavaa. Tykkään itsekin joistain hahmoista, joita monet eivät voi sietää (esim. Vanille/FFXIII). Sitä sattuu ja se on erittäin okei.

Taistelu- ja kehityssysteemi


Jostain syystä Final Fantasy X:n taistelusysteemin salat ja sphere gridin hienous eivät avautuneet minulle, kun peliä ensimmäisen kerran pelasin. Jätin esimerkiksi sphere gridiltä juttuja ottamatta, koska pelkäsin tuhlaavani spherejä. Tämähän johti myöhemmin melkoisiin vaikeuksiin ja hillittömän grindaamisen tarpeeseen, kun pitikin päästä palaamaan taaksepäin gridillä. Ei kiva.

Tästä suoraa seurausta olivat vaikeudet pomo-otteluissa. Olin ensin jumissa ensimmäisessä Seymour-taistelussa pitkän aikaa. Itse asiassa niin pitkään, että vielä nykyisinkin alan nähdä punaista, kun näen sitä edeltävän välivideon. Videossa itsessään ei ole vikaa, mutta olen kuullut ja nähnyt sen aivan liian monta kertaa yhden elämän tarpeiksi.

Jumahdin samalla tavoin myös kolmanteen Seymour-taisteluun, jonka jälkeen minulla olikin vuosien pelitauko. Palasin pelailemaan Final Fantasy VII:ää ja Final Fantasy IX:ää uusiksi, koska se vain tuntui paremmalta vaihtoehdolta kuin pään hakkaaminen seinään Seymourin kanssa.

Vuosia myöhemmin kyllä selätin Seymourin, mutta jatkoin peliä loppua kohti hyvin, hyvin hitaasti. Vaikka se on sittemmin tullut läpäistyä, tämä vuosien rämpiminen ei ole houkutellut sen uudelleen aloittamiseen.

Mainittakoon kuitenkin, että olen FFX:iä pelaillut vähän vanhoista tallennuksista ja nykyisin tykkään sekä taistelusta että sphere gridistä. Ehkä ne olivat minulle liian uutta ja outoa verrattuna vanhempiin Final Fantasyihin, kun peliä ensimmäisen kerran kokeilin.

Musiikit


Valitettavasti myös pelin musiikit töksähtivät minulle. Pelissä on joitain kappaleita, joista tykkään oikeasti, mutta myös paljon sellaisia, että tekisi vain mieli työntää sormet korviin. Sen verran vähän olen FFX:n musiikkeja kuunnellut (vaikka sekin soundtrack löytyy hyllystä), etten osaa heittää tähän nyt mitään hienoa listaa hyvistä ja huonoista kappaleista.

Suteki da ne on kuitenkin sellainen, jonka pystyn jopa nimeämään. Kaikista FFX:n kappaleista olen sitä varmasti kuunnellut eniten ja siitä kyllä tykkäilen paljon.

Putkimaisuus


Olin tottunut melko vapaaseen maailmankarttaan aiemmissa Final Fantasyissä. Tästä syystä Final Fantasy X:n eteneminen putkessa tuntui miltei klaustrofobiselta. Halusin seikkailla ja tutkia, mutta saatoin edetä vain eteen- tai taaksepäin. Ja ennen kuin joku tulee huutelemaan FFXIII:sta, olen sitäkin peliä kritisoinut täysin samasta asiasta. En perusta putkista.

Tykkään kyllä siitä, että pelissä on selkeästi etenevä juoni, mutta sen edistämisen välissä haluan mahdollisuuden puuhata omiani ja tutkia ympäristöä. Juoksen usein ensimmäisen kerran tarinan perässä, mutta toisella kerralla saatankin sitten harhautua sivupoluille pidemmäksi aikaa. FFX ei mielestäni tarjonnut tällaisen valinnan mahdollisuutta rajatessaan kulkemisen varsin suoraviivaiseksi, eikä loppupuolella saatava ilmalaiva parantanut tilannetta.

Mielipiteeni Final Fantasy X:stä nykyisin


Tämän postauksen ei ole tarkoitus kertoa, että Final Fantasy X on huono peli, koska se ei sitä missään tapauksessa ole. Kyse on vain minun kokemuksestani tuolla 2000-luvun alussa.

Final Fantasy X:ssä on nimittäin paljon hyviäkin puolia. Tarina on varsin mieleenpainuva ja antoi minulle aikanaan ajattelun aihetta. Pidän myös Rikkusta, Auronista ja Lulusta hahmoina todella, todella paljon ja Kimahrikin on ihan ok. Seymour on pahiksena ihan mielenkiintoinen, vaikkei vedä vertoja aiemmin kohtaamilleni Sephirothille, Ultimecialle ja Kujalle.

Kuten jo aiemmin mainitsin, tykkään taistelusysteemistä. Minusta on oikeasti hauskaa, että voin kierrättää eri hahmoja taistelussa tilanteen ja tarpeen mukaan. Toki jos haluaa kaikkien kehittyvän tasaisesti, syntyy hölmö tilanne, jossa jokainen käy vähintään kerran huitaisemassa vihollista taistelussa tai tekemässä jotain ihan turhaakin vain kokemuspisteiden kerryttämistä varten. Silti pidän tästä systeemistä, koska se tarjoaa nimenomaan mahdollisuuden kehittää kaikkia kierrättämällä heitä taisteluissa. On myös kätevää, että voin vetäistä reservistä taisteluun juuri sen hahmon, joka soveltuu parhaiten kyseisen vihollistyypin päihittämiseen. Edes suosikissani, Final Fantasy XII:ssa, ei hahmojen vaihtaminen kesken taistelun käy näin helposti.

Sphere gridistä tykkään myös. Jos joskus vielä päädyn FFX:iä pelaamaan, voisin kokeilla kustomoitua gridiä. Aiemmin olen käyttänyt vain oletusversiota, mikä on varmasti alkuun ihan viisastakin.

Musiikeista ja putkimaisuudesta en perusta tänä päivänäkään, mutta pystyn elämään niiden kanssa. FFX:ssä on esimerkiksi se etu verrattuna FFXIII:een, että kaupungeissa voi oikeasti puhua sivuhahmoille. Se tuo piristystä putkessa juoksemiselle. Ja oikeasti ne musiikitkin menevät siellä taustalla ihan kivasti, vaikkeivät suuria tunteita minussa välttämättä herätäkään.

Todettakoon siis, että Final Fantasy X on ihan hyvä peli. Se ei ehkä ole juuri minun makuuni eikä pääse parhaiden Final Fantasyiden listalleni, mutta ei se surkeakaan ole. Ehkä vielä joskus tartun siihen uudestaan... kunhan vain keksin, miten selviän Tiduksen kuuntelusta. ;D

Loppuun vielä hauska fakta: olen ostanut Final Fantasy X:n kahteen kertaan, koska ensimmäinen PS2:ni jostain syystä naarmutti levyn käyttökelvottomaksi (teki tämän muutamalle muullekin pelille). Lisäksi puoliso on aikoinaan hankkinut pelin ja sai eräänä jouluna lahjaksi Final Fantasy X/X2 remasterin PS3:lle. Meillä on siis kyseinen peli neljänä kappaleena.

Lue myös


Ajatuksia FF-hahmoista osa 16: Auron
Final Fantasy -haaste: Päivä 11 (FF-peli, johon petyin)

Millainen pelikokemus Final Fantasy X on ollut sinulle? Rakastatko, vihaatko vai jotain siltä väliltä?


http://www.pelit.fi/

4 kommenttia:

  1. Tässä tulivat aika hyvin esiin kaikki asiat, joista en itsekään niin välitä FFX:ssä. Paitsi että pidän pelin hahmoista nykyisin varmaan eniten Yunasta. :D Ehkä? Vaikea valinta, sillä en vain ole koskaan välittänyt oikein kenestäkään. Musiikeista oikeastaan vain To Zanarkand ja Suteki da ne kolahtavat.

    Toisaalta pidän pelin maailmasta ja tarinasta. Lisäksi taistelusysteemi on varmaan yksi suosikeistani koko pelisarjassa, joten ei kymppi missään nimessä oman FF-listani häntäpäässä ole, jossain puolenvälin paikkeilla varmaan.

    Olen sanonut tämän ennenkin ja olen varmasti todella vähemmistössä mielipiteeni kanssa, mutta monelta osin pidän melkein enemmän X-2:sta. xD Peli ei ota itseään liian vakavasti ja dressphere-systeemi on loistava. Tykkään myös monesta jatko-osan hahmosta huomattavasti enemmän kuin X:n koko hahmokaartista. Ja X-2:ssa on Leblanc!! :D

    Emmi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Final Fantasy X-2:ssa on paljon hyviä puolia (jos kohta siinä on myös juttuja, joista en erityisemmin perusta). Varsinkin tuo dresssphere-systeemi on hauska. :)

      Poista
  2. Meikäläisen mielestä vaikka Tidus ON välillä ärsyttävä, niin miehen positiivisuus vetää vertoja jopa itselleen Lagunalle. Hän saa melko pian pelin aluksi tietää, että hänen isänsä on vuoren kokoinen hirviö joka täytyy tappaa. Seuraavaksi hänelle selviää, että on pelkkää Faythien unta. Ja vaikka tajuaa koko ajan lopulta katoavansa ja joutuvansa jättämään rakkaansa, Tidus jaksaa heittää herjaa ja kannustaa Yunaa pyhiinvaellusmatkalla, jonka päätteeksi neidolta menee todennäköisesti henki. Aika rankkaa kamaa! Samastuin jotenkin ensimmäisellä pelikerralla siihen epätoivoon/toivoon, joka porukan sisällä oli matkalla Zanarkandiin. Siitä syystä tykkäsin myös Yunasta, painoihan hänkin eteenpäin vaikka tiesi lopullisessa kutsumisessa kuolevansa. Ja pystyi ajattelemaan omilla aivoilla Lady Yunalescan edessä, kun kutsuhirviön luomiseen annetut ehdot olivat liian kalliit.

    Samaan hengenvetoon on sanottava, että itsekin ensin FFVI-IX pelanneena vieroksuin hieman kymppiä aluksi. Se ei tuntunut Final Fantasylta lainkaan. Nykyään osaan arvostaa sitä omana itsenään ja Sphere Grid + taistelusysteemi ovat nannaa! Jos jokin selvä kritiikki pitäisi antaa, niin Monster areena + Dark Aeonit ovat ihan oma pelinsä, sen verran paljon kovemmiksi hahmot on grindattava, jos aikoo noille pärjätä.

    Nyt kun on ollut kovasti puhetta, että FFVIII ja FFX ovat sarjan suosikkilistalla enempi siellä häntäpäässä, niin suosittelen katsomaan esim. jonkun meikäläisen Let's Play-videon ko. peleistä. Tiedä vaikka ne herättäisivät jonkinlaisia positiivisia mielleyhtymiä.
    Härski mainostus:
    FFVIII: https://www.youtube.com/watch?v=yIlJh6enW7Y&list=PLjE-CTDvHNUno7MEsUIOWn8YVrhRpYqoP
    FFX: https://www.youtube.com/watch?v=n1Y2girilpw&list=PLjE-CTDvHNUm0i5-fBUVthRqdaIdE1RNo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toki Tidus on positiivinen ja hänellä on myös hyvät syyt käytöksensä taustalla. Valitettavasti se, että jonkin asian ymmärtää, ei aina poista siitä aiheutuvaa ärtymystä.

      Tarkoitus ei ole missään nimessä sanoa, että FFVIII tai FFX olisivat mielestäni huonoja pelejä tai herättäisivät vain negatiivisia ajatuksia. Niissä on juttuja, joista en erityisemmin pidä, alueilla, joilla ne kovasti häiritsevät. Isommassa kokonaisuudessa kummatkin ovat silti ihan ok, vaikkeivät juuri omaan makuun täydellisesti istukaan.

      Poista